RBL Posse - Ruthless By Law (In-A-Minute Records, 1994)

1. Bounce to This Feat. Cellski

2. Blue Bird

3. I Got My Nine

4. FunkDaFied

5. Listen to My Creep

6. The Sound

7. M.N.O.H.P. Feat. Cellski

8. Livin That Life

9. Niggas On The Jock

10. Feels Good to Be a Gangsta

11. Pass The ZigZags

12. Smoke a Blunt

13. Dedication (Bitch Or A Hoe)

14. Still Ain't Learned

15. Herm-Outro" (The Message) Feat. Herm Lewis

Jatketaan aikamatkaa Bay Arealla ja pysytään San Franciscon Hunters Pointissa. Vuosi oli 1991, kun Black C (Christian Mathews) ja Mr. Cee (Kyle Church) perustivat ryhmittymän nimeltä RBL Posse (Ruthless By Law Posse). Tämän jälkeen mukaan liittyi myös Hitman ja RBL Posse oli kasassa. Jo perustamisvuotenaan RBL Posse laittoi ulos legendaarisen omakustanteen nimeltä Don't Give Me No Bammer, joka niitti mainetta Billboardin Hot Rap Singles -listalla. Omakustannetta seurasi seuraavana vuonna varsinainen debyyttialbumi A Lesson to Be Learned, joka nousikin heti Billboardin Top R&B/HipHop Albums -listan sijalle #60. Näihin albumeihin ei kuitenkaan ainakaan vielä tässä blogikirjoituksessa keskitytä, vaan suurennuslasin alla on ryhmittymän vuonna 1994 julkaistu Ruthless By Law nimeä kantava toinen varsinainen albumi. Tämä lätty julkaistiin myös In-A-Minute Recordsin kautta aivan kuten heidän debyyttinsäkin ja ylsi myös Billboardin varsinaiselle top 200 -listalle, joskin pysytellen melko lailla listan häntäpäässä. Tämän jälkeen vuorossa olikin vuosi 1995 sekä Hitmanin sooloalbumi ja hiljalleen vuosi vaihtui vuoteen 1996. Kyseistä vuotta ei kuitenkaan ehditty viettää uudenvuoden päivää pidemmälle, kun Mr. Ceetä ammuttiin yhdeksän kertaa kello viiden aikoihin iltapäivällä lähellä kotiaan Harbor Roadilla ja RBL Possen yksi kolmesta jäsenestä oli poissa. Tämä aloitti vuosia kestäneen ja useita kymmeniä uhreja vaatineen jengisodan alueella. Kyse oli huumeista, rahasta, kunnioituksesta ja tottakai myös räpistä. "You got brothers killing brothers over money and fame. . . . It's a cold, cold day." riimitteli nyt kaksihenkinen RBL Posse Hostile Takeover -albumilta löytyvällä Millenium Mayhem kappaleellaan vuonna 2001. Pari vuotta tämän jälkeen vuonna 2003 myös Hitman ammuttiin kuoliaaksi Hunters Pointissa ja toinen RBL Possen perustajajäsenistä oli poissa. Black C on kuitenkin jatkanut musiikintekoa sooloartistina ja julkaissut RBL Possen materiaalia omilla sooloalbumeillaan. RBL Possen tarinasta voisi kirjoitella ihan oman tekstinsä, mutta keskitytään nyt kuitenkin yhtyeen nimeä kantavaan järjestyksessään toiseen studioalbumiin ja palataan RBL Possen tarinaan ehkä myöhemmin.

“Man there's a blue bird on my shoulder can I kill it?”

Symbolismi sinisen linnun mukanaan tuomasta ilosta ja onnesta saa heti levyn alkutahdeista lähtien kyytiä ja ylläoleva laini kuvaa tavallaan hyvin koko albumia. RBL Posse räppää mitään kaunistelematta San Franciscon ja erityisesti Hunters Pointin katujen meiningistä. Meininki on rehellistä, mutta raakaa. Lyyrikkoina RBL Possen jäsenet on taitavia ja räpit rullaavat sulavasti biitteihin. Levyn tuotannosta on vastannut RBL Posse itse ja herra nimeltä Cellski. Myös muun muassa Cold World Hustlersin Icelandilla mukana ollut The Enhancer ja Bay Arean legendatuottaja T.C. ovat hääränneet mukana tuottamassa albumia. Tuotanto albumilla onkin todella hyvässä kuosissa ja soundi on taattua Bay Areaa: Bassolinjat iskevät kovaa, syntikoita ei säästellä ja kertseihin on panostettu. Levyllä on vierailunsa tekee Cellski ja myös 11/5:n Fiendin’ 4 Tha Funkin aloittava Hunters Pointin oma kansalaisaktivisti Herm Lewis käy julistamassa sanomaansa levyn viimeisellä biisillä.

Levyllä ei ole huonoja biisejä, vaan taso on tasaisen tappavaa alusta loppuun. Suurimpina hitteinä mainittakoon, jonkinlaisen Hunters Pointin lokaalin klassikkostatuksen saanut ”Bounce to This (feat. Cellski)”, tietenkin levyn kakkosraita ”Blue Bird” ja nimensä veroinen ”I Got My Nine”. Myös ”The Sound” ja ”M.N.O.H.P (feat. Cellski)” ovat mainitsemisen arvoisia. Lisäksi erikoismaininnan allekirjoittaneen kirjoissa saa biisi nimeltä ”Still Ain’t Learned”. Kyseistä biisiä on nimitäin sen verran paljon tullut aikoinaan tullut luukutettua.

Saatavuus: Levy ei ole mikään harvinaisuus, vaan sitä on saatavina niin CD:nä kuin vinyylinä kohtuu helposti ympäri nettiä. Toki perus Anttiloista ei varmastikaan löydy, mutta esimerkiksi The Funkiest levyä myy. Albumi löytyy myös Spotifysta ja Youtubesta kokonaisuudessaan.

#90'sRap #BayArea #SanFrancisco #HuntersPoint #WestCoast

U.D.I. - Under Da Influence (Dogday Records, 1995)

1. Intro Feat. O.G. Kevi Kev
2. Rata-Tat-Boom
3. All I Think About Feat. Pookie
4. It’s Goin’ Down Feat. Iyesha
5. Money Madd
6. Under Da Influence
7. Don’t Fake The Funk Feat.T.M.S. & Reg
8. Gangsta Gangsta
9. Dogday Afternoon Feat. Primo, Baldhead & Big Vic
10. Da City Was Made For Me Feat. 11/5
11. On That Level
12. Six Digit Figures Feat. Cold World Hustlers
13. Brotha Luv
14. Tennis Skirts
15. Taking Da Roach Home
16. Laid Made (Reminisce)
17. Outro

”Kill-A-Hoe, Kill-A-Hoe, Kill-A-Hoe” raikuu taas tämän seuraavan albumin alkutahdeista lähtien. Kyseessähän on tietysti Kill-A-Hoe -kollektiivin kolmas ja vielä tässä blogissa käsittelemätön ryhmittymä U.D.I. (Under Da Influence). 11/5 - Fiendin’ 4 Tha Funk ja Cold World Hustlersien Iceland ehdittiinkin esitellä jo aivan ensimmäisten postauksien aikana. U.D.I.:n vuonna 1995 Dogday Recordsin kautta julkaistu, yhtyeen nimeä kantava debyyttialbumi Under Da Influence, ei kalpene edellä mainituille julkaisulle ja samaa tykitystä on luvassa. Myös U.D.I.:n debyytti julkaistiin siis Dogdayn kautta aivan kuten Fiendin’ 4 Tha Funkikin. 11/5 debyytti näki päivänvalon vuonna 1995 maaliskuussa ja U.D.I.:n debyytti muutama kuukausi myöhemmin, saman vuoden elokuussa. U.D.I:n muodostavat kaksi MC:tä: Big Quint ja Dig. Aivan kuten edellä mainitut ryhmittymät, myös nämä herrat tulevat San Franciscon Hunters Pointin lähiöistä ja tutut teemat kantavat läpi levyn.

Levy on soundiltaan rehtiä Bay Area g-funkkia aivan kuten Fiendin’ 4 Tha Funk ja Icelandikin. Mikäli ”Garcia Vegasin” tai ”415 Reasonsin” kaltaiset kappaleet ovat pudonneet, myös tämä levy tulee kolisemaan kovaa! Kyseisiin albumeihin eron Under Da Influence tekee siinä, että se on ehkä hieman monipuolisempi ja jokaiseen mielentilaan löytyy tästä 17 biisin paketista oma raita. Albumin tuotannosta ovat vastanneet Chill Black, Mr. Laid, Race Smith, Reggie Smith ja Bay Arean legendatuottaja T.C. eli todella funkkeja instrumentaaleja, raskaita bassoja, vinkuvia syntikoita ei tältäkään Dogday Recordsin julkaisulta puutu. Myös Big Quint ja Dig hoitavat ruutunsa hyvin eli räpit putoilevat tiukasti biittiin tiukalla flowlla, joten meininki kuulostaa hyvältä ja laittaa pään nyökkään niin että niskat katkeaa. Levyllä on runsaasti vierailijoita, jotka ovat pääasiassa oman kylän poikia. Myös muut Kill-A-Hoe -kollektiivin ryhmittymät Cold World Hustlers ja 11/5 käyvät antamassa oman lyyrisen panoksensa levylle.

Tiukkoja biisejä löytyy läpi levyn, kovimpina vetoina mielestäni rajusti funkkaava, todellinen partystarter ja ehkä se levyn isoin hitti ”All I Think About (feat. Pookie)”. Muista biiseistä voisi mainita esimerkiksi levyn nimikkobiisin ”Under Da Influence” ja hieman synkemmän ”Dogday Afternoon (feat. Primo, Baldhead Rick & Big Vic)". Myös ”Money Madd”, "Brotha Luv", "Taking Da Roach Home" ja "Da City Was Made for Me (feat. 11/5)" ovat mainitsemisen arvoisia rykäisyjä. Jälleen kerran albumin parhaita biisejä on hankala kaivaa esiin, joten kannattaa kuunnella itse ja valita suosikkinsa. Tästä 17 biisin paketista löytyy jokaisella jotakin.

Saatavuus: Fyysistä levyä joutuu metsästämään nettihuutokaupoista ja divareista. Youtubesta ja Spotifysta tämä klassikkoalbumi löytyy kokonaisuudessaan.

#90'sRap #SanFrancisco #BayArea #G-Funk 

2nd II None - 2nd II None (Profile Records, 1991)

1. Intro

2. More Than A Player Feat. Dj Quik

3. If You Want It

4. Be True To Yourself

5. Let The Rhytm Take You Feat. AMG

6. Comin’ Like This Feat. DJ Quik, AMG & Hi-C

7. Underground Terror

8. Just Ain’t Me

9. The Life Of A Player

10. Ain’t Nothin’ Wrong Feat. Dj Quik

11. What Goes Up

12. Mystic

13. Punk Mutha Fuckaz

14. Niggaz Trippin Feat.DJ Quik, AMG & Hi-C

Los Angelesin vieressä sijaitsee pieni, mutta kuuluisa kaupunki nimeltä Compton, josta koko tässä blogissa esitelty genre on enemmän tai vähemmän lähtöisin, ja josta on ihan liian vähän vielä tässä blogissa puhuttu. Nyt siihen on luvassa muutos. Kyseessä ei kuitenkaan ole kaikkien tuntema N.W.A., vaan hieman tuntemattomampi kaksikko nimeltä 2nd II None, ja heidän samaista nimeä kantava, Profile Recordsin kautta vuonna 1991 julkaistu debyyttialbumi. 2nd II Nonen muodostavat serkukset KK (Kelton L. McDonald) ja Gangsta D (Deon Barnett), jotka molemmat olivat/ovat myös Elm Street Piru Bloodsien jäseniä, aikaan jolloin Cripsien ja Bloodsien valtataistelut Comptonissa olivat kiihkeimmillään. Kaksikon debyyttialbumi julkaistiin pian käyntikorttina toimineen The Red Tapen julkaisun jälkeen, heidän saatua levytyssopimuksen Profile Recordsin kanssa ja tämä 60 minuutin ja 14 biisin rykäisy sisältää enemmän hittejä kuin moni artisti onnistuu koko urallaan tekemään.

Kyseessä on länsirannikon katuklassikko, jonka tuotannosta vastaa kokonaisuudessaan legendaarinen Dj Quik. Levy on siis kauttaaltaan kyllästetty tiukalla tuotannolla legendaarisine sämpleineen, vulgaarilla kielellä ja likaisilla läpillä, mutta tämä on vähintä mitä voi odottaa. Sytytä siis bluntti, kräkkää 40 unssia auki ja nauti aidosta 90-luvun alkupuolen Compton -soundista. KK ja Gangsta D eivät ole ehkä niitä kaikkein teknisimpiä räppäreitä, mutta riimit kuitenkin putoilevat suht tarkasti ja heidän katuviisautensa on vertaansa vailla. Vierailijat albumilla on myös samojen kulmien seppiä, sillä ääneen pääsee niin DJ Quik, AMG kuin Hi-C:kin.

Toisin kuin lähes kaiki aiemmin blogissa esitetyt levyt, 2nd II Nonen debyytti ei ole alusta loppuun tasaisen kovaa materiaalia. Yhtään skipattavaa biisiä ei kuitenkaan tällekään albumille ole eksynyt mukaan, mutta ehkä muutama vain ”ihan ok” tason suoritus albumilta löytyy. Näitä kompensoi kuitenkin moni klassikkobiisi, kuten suhteellisen dirtyt ”More Than A Player (feat. Dj Quik)” ja ”If You Want It”, joista jälkimmäinen on varustettu chillillä biitillä sekä melodinen ”Let The Rhytm Take You (feat. AMG)” ja ”Niggaz Trippin' (feat. DJ Quik, AMG & Hi-C). Myöskin levyn ”Intro” on lyhyt, mutta tiukka rykäisy. Levyä voi suositella kaikille Compton -meiningeistä pitäville, mutta mikäli karkea kieli saa kuitenkin konservatiiviset korvat tinnittämään, kannattaa tämä levy jättää suosiolla väliin.

Saatavuus: Levystä on otettu toinen painos vuonna 1999, joten fyysistä kappaletta on suhteellisen helposti saatavilla ympäri internettiä. Levy löytyy myös kokonaisuudessaan Spotifysta ja Youtubesta.

E.S.G. - Sailin' Da South (Perrion/Priority Records, 1995)

1. Sailin' Da South (Intro)

2. 187 Skillz

3. Crooked Streets Feat. Big 50

4. R.I.P Feat. Montina Cooper

5. Swangin' And Bangin'

6. Let Em Know Feat. Flava

7. Beauty And The Beast Feat. Montina Cooper

8. G-Ride Feat. Flava

9. Baller Of The Year

10. For All The G's Feat. Flava

11. Swangin' And Bangin' Screwed (Dj Screw Remix)

12. Smoke On Feat. Big 50, Big T, Lil’ Will, Yellowstone Click

13. Murder Outro Feat. Kalo

Kalifornian lämmöstä seilataan takaisin Teksasin paahtavaan kuumuuteen ja Houstoniin, josta ponnistaa etelälegendoihin ja Houston räpin pioneereihin lukeutuva E.S.G. (akronyymi sanoista Everyday Street Gangsta). E.S.G. on myös yksi jo edesmenneen Dj Screwin legendaarisen Screwed Up Clickin alkuperäisjäsenistä eli kyseessä on siis todella kova seppä! Esittelyssä herran toinen albumi, Priority Recordsin kautta vuonna 1995 julkaistu Sailin’ Da South. Kyseinen lätty julkaistiin juuri ennen kuin E.S.G. joutui pariksi vuodeksi lukemaan tiilenpäitä kuolemantuottamuksesta. Kyseessä on klassikkoalbumi alusta loppuun ja yksi eteläräpin virstanpylväitä, joka saa perehtymättömänkin ymmärtämään miltä kulta-ajan etelämeininki kuulostaa. Sailin’ Da Southia kuunnellessa on helppo huomata, mistä moni tämänkin päivän Houstonin räppäreistä on tyyliinsä ottanut vaikutteita.

E.S.G. on taitava lyyrikko ja edustaa kotikaupunkiaan ylpeydellä läpi koko Sailin’ Da Southin. Albumin tematiikka liittyy vahvasti tyypillisiin gangstailu -aihepiireihin eli tarinoihin (henki)rikoksista, eteläräpille tyypillistä autoilua Candy Paintedeineen ja puuratteineen unohtamatta. Sailin’ Da Southin tuotannosta vastaavat Jermaine ”Mr. Optimo” Chretien ja Sean ”Solo” Jemison ovat loihtineet levylle hyvin miellyttävän soundimaailman, johon on otettu paljon vaikutteita länsirannikon G-funkista. Toisin sanoen hitaasti rullaavia bassolinjoja, vinkuvia syntikoita ja melodisia kertosäkeitä ei levyltä puutu. Näistä huolimatta tuotantopuoli on kuitenkin hyvin omaleimaisen johdonmukaista ja eroaa länsirannikon albumeista. Sailin’ Da Southilla on kokonaisuudessaan hyvä funkkaava meininki ja sen voi laittaa soimaan niin häissä kuin hautajaisissakin.

Sailin’ Da South alkaa introlla, jossa puhutaan murhista ja rikoksista Houstonissa. Tämän jälkeen päästään kyseiselle aihepiirille sopivaan jatkoon eli biisiin nimeltä ”187 Skillz”, joka kertoo rankkaa tarinaa Houstonin kaduilta ja edustaakin levyn raskaampaa puolta. Tästä eteenpäin levy onkin soundiltaan rennompaa meininkiä, sisältäen esimerkiksi hittibiisin ”Swangin’ and Bangin’” ja tästä samaisesta biisistä erittäin kovan Dj Screwin screwed & chopped remixin, joka oli alkusoittoa koko kyseiselle buumille. Koko levy on täynnä mahtavia biisejä, mutta nostetaan nyt vielä esille ainakin törkeillä syntikoilla varustettu ”Baller Of The Year” ja ”Beauty And The Beast (feat. Montina Cooper)”. Tämäkin albumi on vahva kokonaisuus, josta yhtään biisiä ei tarvitse skipata, joten suosittelen kuuntelemaan alusta loppuun yhdellä kertaa, jotta yksikään helmi ei mene ohi!

Saatavuus: Loppuunmyyty. Löytyy Spotifysta ja Youtubesta.

#90'sRap #DirtySouth #LikainenEtelä #Houston #Texas