Street Military - Don't Give A Damn (Wild Pitch, 1993)

1. Tears Came From Making This Dream
2. I Don't Give A Damn
3. Another Hit
4. Street Military (Outro)
5. Don't Play With A Gun
6. Gasta Get Paid Feat. Klondike Kat
7. Dead In A Year

Kalifornian lempeiden merituulten parista onkin sitten siirtyä Texasin paahtavan auringon alle H-Towniin a.k.a. Houstoniin. Kyseisiltä leveyspiireiltä, South Parkin kaupunginosasta, tiensä ihmisten kuuloluihin on raivannut Killa Klan ja South Park Coalition -nimisiin ryhmittymiin kuuluva Street Military, joka löi vuonna 1993 tiskiin yhden likaisen etelän kaikkien aikojen kovimmista levyistä: Don’t Give A Damnin. Tämä Street Militaryn kolmas julkaisu tekee selväksi, että seitsemän todella tiukan biisin EP voi pyyhkiä kokopitkillä albumeilla lattiaa mennen tullen. Don’t Give A Damn onkin lyhyt ja ytimekäs rykäisy, jolla ei ole sijaa yhdellekkään täytebiisille. Street Military ryhmittymänä on puolestaan viisihenkinen porukka, jonka muodostavat Icy Hott, Lil’ Flea, K.B. da Kidnappa, Nutt ja Pharaoh, joista viimeksi mainittu sai aikoinaan 50 vuoden vankeustuomion törkeästä pahoinpitelystä ja kidnappauksesta, joka kohdistui ilmeisesti hänen äitinsä miesystävään. Todellinen tapahtumien kulku on hämärän peitossa, sillä siitä liikkuu ties minkälaista legendaa pitkin internettiä, mutta kuten K.B. asiaa aikoinaan kommentoi: ”jokainenhan meistä vähän joskus hölmöilee.”

Musiikillisesti Don’t Give A Damn on rankka levy, jossa leveä etelän aksentti rullaa mukavasti tiukkojen biittien päälle. Albumin tuotannosta on vastannut kokonaisuudessaan Icy Hott ja biitit ovatkin täynnä mukavan sulavasti rullaavia bassolinjoja, kovaa iskeviä perkussioita ja vahvoja instrumentaaleja. Räpit hoituvat albumilla myös todella smuutisti, sillä jokaisella ryhmän jäsenellä on tiukka flow ja todella erottuvat tyylit, jotka täydentävät toisiaan loistavasti. Lyyrisesti Don’t Give A Damn on todella rankka levy ja biisit ovat korutonta kertomaa Houstonin ghettojen kaduilla selviytymisestä ja urbaanista sodankäynnistä. Moni biiseistä on puettu upeasti tarinamuotoon, joka antaa levylle ihan uutta syvyyttä. Albumilla vierailee South Park Coalitionista tuttu Klondike Kat.

“I used to roll in them rental cars with a trunk full of oz's
Droppin'em thangs off, sometimes they were whole keys
Me and my brother's parents, now he runs with the Killa Klan
And my nigga K.B., now he's a family man
Solo solo chemistry, my mind started building
And if ya breath took off, that's when I started to thinkin' millions
That's when I got agg, bought me an A.K. and bunching bag
And gained the squad game and a perfect aim in a nigga's ass
See, my solution was to take every god damn thing I wanted
Even if I had to break a nigga's mothafucking ass down
With these hard hitting hands or with them automatic rounds
Shit, within no time I had a lot of people scared
Cause the whole damn city found out jacking wasn't dead
And a lot of jealous ass niggas and hoes
Said Id be dead in a year but that was two years ago
And I'm still living...”

Don’t Give A Damn koostuu seitsemästä klassikkobiisistä, joista kaikkia saa kyllä allekirjoittaneen kirjoissa 5/5 tähteä, mutta ehkä erottuvimmat biisit näiden seitsemän joukosta ovat levyn avausraita “Tears Came From Making This Dream”, lyyrisesti ja musiikillisesti karkeat tarinat ”Don’t Play With A Gun” ja ”Dead In A Year” sekä nerokas ”Gasta Get Paid (feat. Klonkide Kat)”. Montakaan biisiä levylle ei jäänytkään näiden lisäksi ja nekin ovat erittäin suositeltavia. Albumi tippuukin varmasti kaikille, joiden mieleen on hieman rosoisempi soundi ja voimakkaat, mutta sulavat lyriikat!

Saatavuus: Levyä on saatavilla suhteellisen helposti fyysisenä versiona ainakin CD:llä. Vinyylipainos on kuitenkin melko harvinainen ja haluttu. Youtubesta Don’t Give A Damnin biisejä löytyy melko kattavasti ja Spotifysta levy on kuunneltavissa kokonaisuudessaan.

#90'sRap #DirtySouth #LikainenEtelä #PureClassic

Twinz - Conversation (Def Jam Records/G Funk Music, 1995)

1. Conversation #1
2. Round & Round Feat. Nancy Fletcher
3. Good Times Feat. Nancy Fletcher
4. 4 Eyes 2 Heads Feat. Gorgeous Judah Ranks
5. Jump Ta This
6. Eastside LB Feat. Tracey Nelson & Warren G
7. Sorry I Kept You Feat. Warren G
8. Conversation #2
9. Journey Wit Me
10. Hollywood Feat. Nancy Fletcher, Neb Luv & Jah Skillz
11. 1st Round Draft Pick Feat. Warren G
12. Conversation #3
13. Don´t Get It Twisted Feat. New Birth
14. Pass It On Feat. Foesum & Warren G

Nyt kun on päästy alkuun, niin pysytään vielä ainakin yhden albumin verran Kalifornian Long Beachilla erittäin kesäisissä tunnelmissa ja tutustutaan yhteen G-funkin merkkiteoksista. Kyseessä on tietenkin Warren G:n kipparoiman Def Jamin alajaoston G-Funk Musicin kautta julkaistu Twinzin Conversation. Ilmestyessään vuonna 1995 levy ei jostain syystä aiheuttanut suurempaa vipinää ison yleisön verkkareiden lahkeissa, vaan Conversation nousi vasta myöhemmin yhdeksi tätä aikakautta ja musatyyliä kuvaavaksi klassikkoalbumiksi. Twinzin muodostavat kaksi identtistä kaksosta Dewayne "Wayniac" Williams ja Deon "Trip Locc" Williams, jotka muuten nauhoittivat biisejä pääasiassa Foesumin kanssa, ennen kuin Warren G otti heidät siipiensä suojaan. Ennen Conversationin julkaisua Twinz olikin ehtinyt jo niittää mainetta vierailemalla useammalla raidalla Warren G:n jättimäistä menestystä niittäneellä Regulate…G Funk Era -albumilla. Kovasta nousukiidosta huolimatta, Twinzin tarina jäi kuitenkin harmittavasti käytännössä vain muutaman kovan featin ja yhden albumin pituiseksi, sillä Conversation jäi Twinzin ensimmäiseksi ja viimeiseksi albumiksi. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi Conversation on albumi, johon kannattaa tutustua, mikäli kokee lungin kesäisen soundin olevan lähellä sydäntä!

Conversationin on tuottanut lähes kokonaisuudessaan Warren G eli levyllä viliseviltä kitaroilta, syntikoilta, taustavokalisteilta, rennoilta kertseiltä, vinkunoilta ja läskeiltä bassoilta ei voi välttyä. Esimerkiksi Foesumin Perfection albumiltakin tuttu Nancy Fletcher on Conversationillakin useammassa biisissä lauleskelemassa tai sitten Williamsin veljekset hoitavat lauluosuudet omatoimisesti. Conversation onkin meiningeiltään rentoa G-funkkia, kuten Foesumin Perfectionikin.  Albumin biisien tematiikka pyörii yleisen hengailun ja jokapäiväisen ghettoelämän sekä siihen liittyvien ongelmien ympärillä, joskin levylle on myös muutama henkselien paukuttelukin mahtunut mukaan. Yleisesti ottaen Conversationilla kuitenkin on lyriikoiden osalta melko positiivinen meininki ja biisien taustat tukevat tätä fiilistä erinomaisesti. Lisäksi levyllä vierailee jo aiemmin mainittujen tahojen lisäksi esimerkiksi Foesum ja tietenkin Warren G.

"Who woulda thought when we was young this would be
The same old click that ran around in elementary
Was it the chemistry from Moms and Pops
Who went to school with they Moms and Pops, so it don't stop
It was an everyday event, we spent
More time playin' get like me, instead of hide and seek
And after school we'd play two-on-two
Philly versus the Lakers until the bus came through”

Conversation on levynä mielestäni nimenomaan kokonaisuus, jossa hyvä fiilis kantaa alusta loppuun. Albumille on sekaan kuitenkin mahtunut mukaan muutama selkeä hittibiisi, kuten esimerkiksi ”Round & Round (feat. Nancy Fletcher)” ja ”Eastside LB (feat. Tracey Nelson & Warren G)”. Näistä biiseistä molempia voi suositella kenelle tahansa varauksetta, etenkin jos alla on riippumatto ja lämpömittari näyttää +25 celciusasteen lukemia. Muiksi biiseiksi voisi nostaa esille levyltä minkä tahansa, mutta valitaan nyt vaikka levyn kolmas biisi ”Good Times (feat. Nancy Fletcher)” ja biisi numero yhdeksän ”Journey Wit Me (feat. Bo-Roc)”. Yksittäisiä biisejä on vaikea nostaa esille, niiden ollessa hyvällä tavalla niin samankaltaisia. Conversation kannattaakin kuunnella alusta loppuu asti yhdeltä istumalta ja valita itse omat suosikkiraitansa!

Saatavuus: Conversation on siitä erikoinen tämän genren klassikkoalbumi, että se ei ole mikään harvinaisuus. Vaikutuksensa tähän on varmaankin sillä, että se on julkaistu Def Jamin toimesta. Esimerkiksi The Funkiestista albumi irtoaa kohtuu hintaan. Myös Youtubesta ja Spotifysta levy löytyy kokonaisuudessaan.

#90'sRap #G-Funk #WestCoast #Kesämusa

Foesum - Perfection (Penalty Records/Tommy Boy Records, 1996)

1. Introduction Feat. Lil Wayne

2. The Ultimate Collaboration Feat. Juda Ranks, Lil Wayne & Twinz

3. In the Wind (What Goes Around)

4. Lil Somethin' Somethin' Feat. Aisha O'Dell

5. Who Got Game Feat. The Pac Crew

6. Runnin' Game Feat. Bo-Rocc

7. Whowouldofevathought? Feat. Nancy Fletcher & Natasha Walker

8. G-Skit Feat. Roosevelt Kathy & Roosevelt Moore

9. Just Get On Down (G-Shit)

10. Listen to the Sound

11. Don't Get it Twisted Feat. Frederick Nassar

12. Come Take a Ride Feat. Aisha O'Dell

13. Who Got Your Back Feat. A.L.T., O Genius & Wayniac

14. Some Things Never Change Feat. Diane Gordon

Seuraavaksi onkin aika iskeä soittimeen se ehkä kaikkien aikojen kesälevy nimittäin vuonna 1996 Penalty Recordsin/Tommy Boy Recordsin kautta julkaistu Foesumin debyyttialbumi Perfection! Jos tätä albumia pitäisi jotenkin yrittää kuvailla, niin ensimmäisenä mieleen tulee termit ”chilli” ja ”lungi”. Kyseessä on täydellinen 14 biisin paketti hyvän mielen musiikkia, mikäli tällaista termiä voi ylipäänsä tämän genren kohdalla käyttää. Mistään partiopoikien kuorolauluista ei kuitenkaan ole kyse, vaan melko katu-uskottavista kavereista Foesumin kohdalla puhutaan. Tämän Kalifornian Long Beachilta ponnistava hyvin G-funk pitoisen orkesterin muodostavat T-Dubb, MNMsta ja DJ Glaze. Perfection on se levy, jota näkee lähes jokaisella kesä-mixtapella, jota yleensä räpin saralla julkaistaan. Kyseessä onkin parasta mahdollista G-funk soundia puhtaimmillaan ja täydellistä chillailumusaa.

Levyn musiikillista puolta tulikin jo hieman avattua, mutta jatketaan siitä mihin jäätiin. Perfection on täynnä melodisia syntikoita ja levyn biisit rakentuvat paljolti myös vahvoille ja koukuttaville lauletuille kertosäkeille. Perfectionilla kuullaankin myös sekä mies- että naispuolisia R&B laulajia, kuten esimerkiksi Nancy Fletcheriä vetämässä kertsejä.  DJ Glaze vastaa levyn tuotannosta käytännössä yksin ja tämä onkin varmasti yksi syy miksi levyn taustat ovat tasaisen kovia. DJ Glazen biitit on mielestäni soundillisesti melko lähellä esimerkiksi Warren G:n vastaavia eli tyypillisesti hitaita, hyvin rullaavia, tuhdit bassolinja omaavia biittejä, kyllästettynä vinkuvilla syntikoilla ja sielukkailla kitaroilla. Levyn lyyrinen puoli rullaa tasaisen tappavasti ja äijien tyylit pelaavat loistavasti yhteen. Kuten jo aiemmin tuli mainittua niin kyseessä on överilungia hyvän mielen musiikkia, mikä näkyy myös biisien aihepiireissä, joissa keskitytään lähinnä elämän hyviin asioihin ja menneiden päivien muisteluun Long Beachilla. Perfectionilla kuullaan vierailijoina liuta pääasiassa muita Long Beachin alueen artisteja. Esimerkiksi suht legendaarinen Twinz ja kertsien erikoismies Bo-Rocc Dove Shackista pääsevät ääneen Perfectionilla. Muita vierailijoita lätyllä ovat muun muassa jo aiemmin mainittu Nancy Fletcher sekä ALT, O.G.Enius & Wayniac.

Kaikki levyn biisit ovat tasaisen kovia, koska tässä blogissahan ei paskoja levyjä esitellä. Kuitenkin jos jotain biisejä pitäisi nostaa esille esimerkiksi sopiviksi raidoiksi menettää Foesum-neitsyys, niin ne voisivat olla vaikkapa seuraavat: ”In The Wind (What Goes Around)”, ”Runnin Game (feat. Bo-Rocc)”, ”Listen To The Sound”, ”Don’t Get It Twisted (feat. Frederick Nassar)” ja ”Some Things Never Change”. Näillä pääseekin alkuun ja seuraavaksi voikin kuunnella koko levyn, ja sitten koko Foesumin tuotannon. Kyseessä on niin sanottua laillista douppia.

Saatavuus: Niin kuin tyypillisesti nämä tämän aikakauden ja genren klassikkolevyt, on Perfectioninkin fyysiset kappaleet kiven alla ja niistä maksetaan kymmeniä ja jopa satoja euroja/dollareita keräilijöiden toimesta erinäisillä foorumeilla. Valitettavasti Spotifysta ei löydy levyltä kuin joitain biisejä, mutta esimerkiksi Youtubesta Perfection löytyy kokonaisuudessaan. Myös allekirjoittaneelta kyseistä lättyä voi yiedustella, mikäli haluaa saada sen kuunteluun. 

#90'sRap #WestCoast #PureGFunk #kesämusa

Cold World Hustlers - Iceland (Blackmarket Records, 1995)

1. Cold World
2. Cold Day In Hell
3. Everyday Thang Feat. One Tyme
4. Run So Fast Feat. K-Love
5. Nasty Lyrics '95
6. Straight Doin' It
7. The Zone Feat. Female Fonk
8. Iceland
9. 415 Reasons Feat. 11/5
10 Lil Homie
11. Cold World Feat. U.D.I.
12. Jeffrow
13. One Time Too Many
14. Dirty
15. Taste Da Hate Feat. Dre Dog, Chill & Cougnut

Kesäisimmistä albumeista värittämisen jälkeen onkin hyvä siirtyä hieman viileämpiin tunnelmiin nimittäin Cold World Hustlersien järjestyksessään toisen albumin, vuonna 1995 Blackmarket Recordsin kautta julkaistun Icelandin pariin. Itse asiassa Iceland julkaistiin alun perin omakustanteena Cold World Hustlers Recordsin kautta, mutta myöhemmin Blackmarket Records otti levyn nimensä alle. Anyway, monelle Iceland on se kaikkien aikojen San Franciscon ja Bay-Arean kovin albumi ja täytyykin sanoa, että kyseessä on erittäin tiukka tekele! 11/5:n ja U.D.I.:n kanssa Cold World Hustlers muodostaa ehkä hieman misogyynisestikin nimetyn Kill-A-Hoe -kollektiivin, joka on puskenut ulos monta tämän aika kauden klassikkolevyä. Tähän väliin on kuitenkin hätäisimmille pakko hieman selventää ”hoe” sanan käyttöä räpissä. Termillä voidaan viitata ihan yhtälailla molempiin sukupuoliin, niin selkään puukottaviin rottiin kuin epäluotettaviin hupakoihin, joten herkimpien ei kannata repiä tästä pelihousujaan. Mutta se siitä paskanjauhamisesta, takaisin itse asiaan: Cold World Hustlersissa mikrofoniin sylkevät siis E-Sic ja Big Vic. Alun perin ryhmään kuului myös kolmas jäsen, 4-1-So-Sic-Ass-Rell, joka ammuttiin kauppareissulla ennen toisen levyn ilmestymistä, joten miestä ei kuulla Icelandilla kuin muutamalla raidalla.  

Millaisesta levystä sitten on musiikillisesti kyse? Nimestään huolimatta Iceland ei ole soundillisesti kylmä kuin jää, kuten eräs tamperelainen vapaaottelija ja sanataitelija, vaan kyseessä on letkeää flowta funkkaaviin biitteihin sisältävä tekele. Soundi on hyvin lähellä 11/5 Fiendin’4 Tha Funk levyä eli läskeiltä bassoilta ja vinkunoilta ei voi välttyä. Tämä ei sinänsä ole mikään ihme, sillä levyn tuottajana on suurimmaksi osaksi häärännyt Fiendin’ 4 Tha Funkiltakin tuttu T.C. Muita tuottajia Icelandilla ovat The Enhancer ja Reggie, joista molemmilla on enemmän tai vähemmän sormensa pelissä viiden levyltä löytyvän biisin kanssa. Levy on siis hyvinkin kesäinen tekele ja tuotanto tasaisen tappavaa heti ensimmäisistä sekunneista lähtien. En tiedä putoaako tämä ihan G-funkin kategoriaan, mutta soundillisesti ainakin hyvin lähellä G-funkkia liikutaan.

Kovien biisien kohdalla Icelandilla on runsauden pula, sillä levyn jokainen raita on klassikko. Jos nyt jotain kuitenkin pitäisi nostaa esille niin yksi kaikkien aikojen kovimmista rap-biiseistä ”Cold Day In Hell”, jokapäiväistä elämää Hunters Pointin lähiöissä kuvastava kesäinen ”EverydayThang (feat One Tyme)” sekä ”Run So Fast (feat. K-Love)”. Levyltä löytyy myös Lil ½ Deadin ”Cavvy Soundsin” ja 11/5:n ”Garcia Vegasin” tasoinen erittäin funkkaava bängeri nimittäin ”415 Reasons (feat. 11/5)”, joka onkin edelleen yksi tiukimmista tämän aikakauden rykäisyistä ja ehdottoman tutustumisen arvoinen! Myös ”Taste Da Hate (Feat. Dre Dog, Chill & Cougnut)” on vielä pakko nostaa esille, ihan jo pelkästään Dre Dogin a.k.a. Andre Nickatinan biisillä pudottaman ihan sairaan kovan versen takia. Dre Dogin lisäksi levyllä vierailevat jo aiemmin mainitut 11/5 ja U.D.I. sekä Cougnut, Chill, Female Fonk, K-Love ja One Tyme eli erittäin tiukkaa lyyristä tykitystä on siis luvassa!

Saatavuus: Albumi on harvinainen ja todella haluttu eli jos näet tämän jossain kohtuuhintaan niin osta! Tyypillisesti Ebayssa hinnat liikkuvat $50 ylöspäin. Iceland löytyy kuitenkin kokonaisuudessaan Youtubesta ja Spotifysta, joten siitä pääsee nauttimaan ilman fyysisen kappaleen hankkimistakin.

#90'sRap #WestCoast #BayArea #G-Funk

Lil ½ Dead - Steel On A Mission (Priority Records, 1996)

1. Steel on a Mission '96
2. Low Down Feat. Quick Ta Mac
3. Southern Girl
4. Back in the Day
5. Givin' It Up Feat. Hostyle
6. Young HD
7. If You Don't Know Feat. Hostyle
8. Still Rollin' Feat. Quick Ta Mac
9. Gotta Git Cha
10. Cavvy Sounds Feat. Chaos & Baby Girl

Vuosi oli 1996, kun Kalifornian Long Beachilla päivänvalon näki Lil ½ Deadin toinen studioalbumi Steel On A Mission. Muuan herrojen Snoop Dogg ja Nate Dogg serkkunakin tunnetun Lil ½ Deadin pari vuotta aikaisemmin julkaistu debyyttialbumi The Dead Has Arisen oli jo ehtinyt niittää menestystä erilaisilla listoilla ja Steel On A Mission jatkoi debyyttialbumin viitoittamalla tiellä, joskaan yltämättä ihan samanlaisiin listasijoituksiin. Vaikka The Dead Has Arisen täyttää ehdottomasti genressään klassikkoalbumin kriteerit, on mielestäni Steel On A Mission eittämättä se kovempi kokonaisuus näistä kahdesta ja yksi kovimmista G-funk levyistä mitä on koskaan julkaistu. Steel On A Mission tuntuu kuitenkin olevan harmittavan ohinukuttu albumi, jos vertaa moneen muuhun aikakauden, verrattaen heikompaan G-funk julkaisuun. Levy onkin todellinen hidden gem, joka on pakko nostaa esille!

Priority Recordsin kautta julkaistu Steel On A Mission on erittäin kesäinen levy täynnä rentoa G-funkkia, josta saa täydellisemmän paketin vain yhdistämällä sen kuunteluun lämpimän kesäpäivän, puiston ja bissen. Albumin tuotantopuolesta vastaavat aika lailla puoliksi Damon ”Twin” Rose sekä Kenneth ”K-Phix” Manning ja levy onkin täynnä muhkeita bassolinjoja ja funkkaavia kitaroita. Steel On A Missionilta löytyville biiseille on ominaista tarttuvat kertsit ja kokonaisuuden kruunaa Lil ½ Deadin tavaramerkkinä tunnettu rento ja pehmeä ulosanti. Tematiikka levyllä liittyy suurilta osin Lil ½ Deadin kertomiin tarinoihin elämästä Long Beachilla, aina lapsuudesta, naisseikkailuiden kautta oman MC uran pohtimiseen. Variaatiota tarinoille sopivasti tuovat Quick Ta Macin, Hostylen, Chaosin ja Baby Girlin vierailut levyllä.

Steel On A Missionilta ei juuri heikkoja raitoja löydy. Levy lähtee liikkeelle erittäin letkeällä biisillä ”Steel On A Mission ’96”, joka on todella tiukka jatko edelliseltä levyltä löytyvälle ”Still On A Mission” biisille. Tätä seuraavat levyn sinkkubiisinäkin julkaistu rento ”Southern Girl” ja ”Back In The Day” vinkuvine syntikoineen. Aavemaisen biitin omaava ”Still Rollin’ (feat Quick Ta Mac)” on myös mainitsemisen arvoinen rykäisy. Levyn lopettaa yksi henkilökohtaisista all-time-favouriteista, erittäin funkkaava ”Cavvy Sounds (feat. Chaos & Baby Girl)”, joka on erinomainen esimerkki tämän aikakauden Long Beach soundista. Biisi istuukin bileisiin kuin bileisiin erinomaisesti ja päättyy tarttuvaan yhteislauluun, päättäen samalla timantin kovan 10 biisin albumin!

Saatavuus: Uutena ei saa enää mistään ja käytettynäkin levy maksaa mansikoita, varsinkin alkuperäinen julkaisu (Ebayssa maksetaan jopa kolminumeroisia summia). Onneksi levy löytyy sekä Spotifysta että Youtubesta kokonaisuudessaan, vaikka fyysisenkin kappaleen hankkiminen on ehdottoman suositeltavaa!

#90’s Rap #G-Funk #Westcoast  #LongBeach #California

11/5 - Fiendin' 4 Tha Funk (Dogday Records, 1995)

1. Peace, Knowledge, Unity

2. 11/5 On The Inside

3. Garcia Vegas

4. Straight Murderism

5. Pimp Theme

6. Flat On Yo Ass

7. U.D.C.W.I. Of 11/5 Feat. Cold World Hustlers & U.D.I.

8. Fiendin 4 tha Funk

9. The Way I Was Raised

10. Billy "Studio Danksta" Jam

11. Brousin

12. Hell Raiser

13. Kill-A-Hoe Feat. U.D.I.

”Gangbangin’ is obsolete, so stop killing and start chillin”

Näin julistaa kansalaisaktivisti Herm Lewis 11/5:n Fiendin’ 4 Tha Funk -levyn avausraidan ”Peace, Knowledge and Unity” monologissaan. Tästä lähteekin sitten käyntiin se San Franciscon alueen ja ehkä koko Bay Arean kaikkien aikojen rap-levy; 43 minuuttia 28 sekuntia silkkaa täydellisyyttä, joka toimii kuin litra kossua ennen baaria. Mutta ennen levyn sisältöön siirtymistä valoitetaan hieman ryhmän taustoja. 11/5 on San Franciscon Hunters Pointin lähiöistä ponnistava ryhmä, jonka muodostavat Tay Da Tay, Hennessy ja Maine-O. Vuonna 1995 Dog Day Recordsilta julkaistu Fiendin’ 4 Tha Funk on kyseisen porukan debyyttialbumi, joka välittömästi julkaisemisen jälkeen saavutti underground -legendastatuksen rap-piireissä. 11/5 muodostaa yhdessä Cold World Hustlersien ja U.D.I.:n (Under Da Influence) kanssa Kill-A-Hoe -ryhmittymän, joista kaikki antavat tulitukea myös Fiendin’ 4 Tha Funk levyllä.

Fiendin’ 4 Tha Funkin lyriikoiden tematiikkahan pyörii perus asiallisten gangsta-tarinoinnin ja gheton elinolojen kuvaamisen ympärillä eli paritukselta, katuväkivallalta ja diilaamiselta ei voi välttyä tämän(kään) levyn kohdalla. Tosin näiden perinteisten teemojen seasta on havaittavissa syvempääkin sanomaa, kuten yhteiskunnallista heräämistä ja yleistä elinolojen pohtimista. Levyn tuotannosta vastaa Bay-Arean kyseisen aikakauden legendatuottaja T.C. jolla on ollut näppinsä pelissä monen klassikkolevyn kohdalla. T.C. onkin onnistunut loihtimaan Fiendin’ 4 Tha Funkille jumalaisen kovat taustat ja meininki on levyn nimen omaisesti todella funk. Albumi onkin laadukkaan tasaista Bay-Area soundia parhaimmillaan, josta ei smootheja ja funkkaavia taustoja puutu.

Sitten ne biisit. Levyltähän ei löydy yhtään heikkoa raitaa, mitä voidaan pitää jo saavutuksena sinänsä. Sen sijaan toinen toistaan kovempia raitoja levyltä löytyy heti albumin toisesta biisistä ”11/5 On The Inside” lähtien. Levyn nimikkobiisi ”Fiendin’ 4 Tha Funk” ja hieman synkempi veljeyden ylistys ”Brousin” sekä ”Pimp Theme” ovat myös mainitsemisen arvoisia. ”Straight Murderism” -raidan kertsissä puolestaan pyörii varmasti monelle tuttu luuppi Dr Dren High Powered -biisiltä. Kirsikkana kakun päällä erikoismaininnan levyltä saa vielä ehkä kaikkien aikojen party starter räpin saralta ”Garcia Vegas”, jota myös eräs Olarilainen pitkän linjan rap-artisti on versioinut. ”Garcia Vegasiin” on menestyksekkäästi sämplätty The Timen ”The Walk” kappaletta, mikä saa biisin rullaamaan kuin juna raiteillaan. 

"Over high, eleven five
I've been smokin all day you can tell from my eyes
Smoke in my lung you can feel it in my chest
Just copped another gram now guess what's next"

Superlatiivit ei meinaa riittää, sillä Fiendin' 4 Tha Funk on kokonaisuudessaan täydellinen paketti ja yksi todellisia levyhyllyn kulmakiviä. Levyä voi suositella kaikille lämpimästi.

Saatavuus: Levyä ei ole saatavilla fyysisenä kappaleena enää muuta kuin erinäisistä second hand shopeista. Ebayssa hinnat pyörivät tyypillisesti 40 €:stä ylöspäin. Albumi löytyy kokonaisuudessaan kuitenkin Spotifysta ja Youtubesta, mikäli fyysiseen kopioon ei halua sijoittaa.

#90’s Rap #G-Funk #Westcoast  #Bay-Area 

Spice 1 - AmeriKKKa's Nightmare (Jive Records, 1994)

1. D-Boyz Got Love For Me Feat E-40

2. Face Of A Desperate Man

3. Strap On The Side

4. Jealous Got Me Strapped Feat. 2-Pac

5. Tell Me What That Mail Like

6. Doncha Runaway

7. Hard To Kill Feat Method Man
8. Nigga Sings The Blues (BLACKJACK's Version)
9. You Can Get The Gat For That
10. Busta's Can't See Me
11. Murder Ain't Crazy
12. Stickin' To The "G" Code
13. Give The "G" A Gat Feat. G-Nut
14. Three Strikes
15. You Done Fucked Up

Mietin mistä lähtisin tätä klassikkolevyjen pohjatonta kultakaivosta rap-musiikin saralla avaamaan. Päädyin aloittamaan siitä levystä, joka on itselleni se ensimmäinen, joka sai tutustumaan tarkemmin genreen ja löi niin lujaa korville, että vielä reilun 10 vuoden jälkeenkin huomaan tasaisin väliajoin kyseisen albumin pyörivän levylautasella. Kyseessähän on siis luonnollisesti San Franciscon Bay Arealta ponnistavan, pariin otteeseen Suomessakin vierailleen, Spice 1:n vuonna 1994 Jive Recordsilta julkaisema kolmas soololevy Amerikkka’s Nightmare, joka jatkaa miehen edellisen albumin 187 He Wroten viitoittamalla tiellä. Amerikkka’s Nightmarea voidaan pitää helposti Spice 1:n uran kohokohtana ja yhtenä gangstaräpin todellisena klassikkoteoksena.

Itse levyhän on täydellisyyttä hipova kokonaisuus, joka sisältää teknisesti kovatasoista lyriikkaa ja läskejä taustoja. Albumin tuotannosta vastaa suurimmaksi osaksi Blackjack, mutta myös aiemmilta Spice 1:n albumeilta tuttu Ant Banks on tuottanut Amerikkka’s Nightmarelle neljä raitaa. Muita tuottajia levyllä on Compton Most Wantedista tuttu Dj Slip, Battlecat ja tietenkin itse Spice 1, joista jokainen on tuottanut levylle yhden raidan. Saundimaailmaltaan levy on aika pitkälti G-Funkia läskeine bassoineen ja vinkunoineen, mutta perinteisiin kyseisen aikakauden G-Funk -levyihin Amerikkka’s Nightmare tekee selkeän pesäeron sanoitusten osalta. Siinä missä monet tämän aikakauden G-Funk levyt keskittyvät leppoisempiin aihepiireihin, kuten bileisiin, naisiin ja yleiseen chillailuun, on Amerikkka’s Nightmare lyriikoiltaan todella rankka levy, jonka aihepiirit pyörivät lähinnä katuväkivallassa ja yleisessä selviytymisessä slummikortteleissa. Levy ei olekaan lyriikoiden osalta helpoin pala nieltäväksi, mutta Spice 1:n todella mukavan kuuloinen ulosanti ja tiukka flow saa rankat tarinat vuorotellen kuulostamaan pelottavilta, viihdyttäviltä ja ajoittain jopa hauskoilta. Lisäksi leppoisat taustat biiseissä tasapainottavat mukavasti armotonta lyyristä puolta. Spice 1 ei ole suinkaan yksin äänessä, sillä levyllä kuullaan myös kovan luokan vierailijoita, kuten E40, Method Man ja 2Pac, joista viimeinen tosin vain cameo-roolissa.

Albumilta löytyy todella monta ”hittibiisiä”, kuten Strap On The Side, Face Of A Desperate Man, Jealous Got Me Strapped (feat. 2pac) ja Tell Me What That Mail Like, vain muutamia mainitakseni. Sana ”hittibiisi” oli tässä tapauksessa lainausmerkeissä, koska mistään MTV-hiteistä ei kuitenkaan ole kyse. Tietenkään ”hiteistä” ei sovi unohtaa myöskään Doncha Runawayta, jonka muistan olleen se ensimmäinen biisi, mikä sai allekirjoittaneen aikoinaan levyn hankkimaan. Kaiken kaikkiaan Amerikkka’s Nightmare on ehdottomasti tutustumisen arvoinen albumi kaikille genrestä kiinnostuneille ja sitä ei todellakaan kannata nukkua yli. Levy on saundiltaan myös täydellinen paketti näin alkukevääseen, kun lumi vielä vituttaa, mutta ensimmäiset auringonsäteet antavat jo toivoa rennommista meiningeistä.

Saatavuus: Fyysisiä kappaleita on melko helposti saatavilla. Ainakin The Funkiestissa levyä on näkynyt usein pyörivän mid-price -korissa ja myös erinäisissä nettihuutokaupoissa albumia näkyy melko tiuhaan tahtiin. Spotifysta koko levyä ei löydy, joskin yksittäisiä biisejä levyltä löytyy jokseenkin kattavasti. Youtubesta levy on kuunneltavissa kokonaisuudessaan.

#90’s Rap #G-Funk #Westcoast #Bay-Area