EPMD - Strictly Business (Fresh/Sleeping Bag Records, 1988)

1. Strictly Business
2. I'm Housin'
3. Let the Funk Flow
4. You Gots to Chill
5. It's My Thing
6. You're a Customer
7. The Steve Martin
8. Get Off The Bandwagon
9. D.J. K. La Boss (Scratches: Dj K La Boss)
10. Jane

Siirrytään vaihteeksi pois länsirannikolta hiphopin syntysijoille New Yorkiin ja tarkemmin sanottuna Brentwoodin. Esittelyssä tällä kertaa todellisiin räpin suurnimiin kuuluva ja Helsingin Teurastamolla järjestettävillä Sideways -festareillakin lauantaina 18.6 esiintyvä EPMD ja heidän vuonna 1988 Fresh/Sleeping Bag Recordsin kautta julkaistu debyyttialbuminsa Strictly Business. EPMD:n muodostavat Erick "E" Sermon  ja Parrish "PMD" Smith sekä Dj Scratch. Yhtyeen nimeen kuitenkaan Dj Scratchia ei ole sisällytetty, vaan EPMD on akronyymi sanoista "Erick and Parrish Making Dollars". Dollarit ovatkin vahvasti läsnä kyseisen ryhmittymän kaikilla seitsemällä julkaistulla kokopitkällä, sillä jokaisen albumin nimi sisältää sanan "business". Puolestaan "Jane" esiintyy jokaisen albumin tracklistillä. Mitä nämä sanat merkitsevät  EPMD:n kohdalla, se jääköön jokaisen itsensä selvitettäväksi. 

EPMD onnistui nousemaan jo debyyttialbumillaan laajemman hiphop -yleisön tietoisuuteen sillä Strictly Business myi neljässä kuukaudessa kultaa, debytoi Billboardin top 200 -listan sijalla 80 ja täten varasti itselleen välittömän klassikkostatuksen. Tämän jälkeen EPMD takoikin seuraavat vuodet todellakin dollareita, sillä seuraavaan kolmeen vuoteen he puskivat ulos kolme albumia lisää: Unfinished Business (1989),  Business As Usual (1990) sekä Business Never Personal (1992) olivat nämä kolme julkaisua, joista kaikki myi kultaa. Pian tästä yhtye hajosikin mitä absurdeimmasta syystä, sillä Parrishin asuntoon murtauduttiin vuonna 1991 ja huhujen mukaan yksi ryöstäjistä väitti kiinni jäätyään Erickin tilanneen murron. Toisaalta taas samaan aikaan Erick syytti Parrishia yhtyeen raha-asioihin liittyvistä epäselvyyksistä ja välirikko oli valmis. Tämän jälkeen Erick ja Parrish siirtyivät soolourilleen, mutta EPMD sopi riitansa ja teki paluun vuonna 1997 Back In Business -albumin myötä.  EPMD hajosi vielä toistamiseen vuonna 1999 julkaistun Out Of Business -levyn jälkeen, mutta palasi jälleen yhteen vuonna 2006 ja julkaisi pari vuotta tästä toistaiseksi viimeisimmän albuminsa We Mean Business (2008).

Miksi sitten Strictly Business valittiin tämän blogikirjoituksen keskipisteeksi näiden EPMD:n seitsemän albumin diskografiasta, josta etenkin alkupään tuotannon kaikkia albumeja voidaan pitää eräänlaisina genren klassikkoteoksina? Syy on yksinkertainen, koska Strictly Busineksella on ollut niin valtava vaikutus koko hiphop -genreen ja siihen millaiseksi hiphop tänä päivänä mielletään. Siinä missä old schoolimpi meininki nojasi vahvasti disco -sämpleihin, löi EPMD tiskiin suorat funk-, ja tietyllä tapaa myös rock -sämplet. Tästä soundista todella moni artisti otti myöhemmin vaikutteita, etenkin länsirannikolla. Esimerkiksi tässä blogissa aiemmin vahvasti esillä olleen G-funk -tyylisuuntauksen voidaan tavallaan katsoa saaneen alkusysäyksen Strictly Busineksesta, vaikka G-funk mielletäänkin vahvasti Dr. Dren (tai vaihtoehtoisesti Above The Lawin legendatuottajan Cold 187um:n) keksimäksi. EPMD:n voidaanki sanoa tehneen soundillisesti jonkinlaista G-funkkia tietämättään tuodessaan suorat funk -sämplet hiphoppiin. Toki koko hiphop otti soundillisesti valtavia harppauksia joka puolella jenkkejä 80 -luvun lopussa, kun sämple -pohjainen tuotanto tuli muotiin todenteolla eikä kaikkea kunniaa voida täten antaa EPMD:lle. Kiistämättä heidän vaikutuksensa on kuitenkin ollut suuri koko genrelle ja tämä riittäköön perusteluksi Strictly Busineksen valinnasta tämän blogikirjoituksen albumivalinnaksi.

Kuten aiemmin sanottu, soundillisesti Strictly Business nojaa siis vahvasti suoriin funk- ja rock -sämpleihin. Albumille on suruta sämplätty suoraan Kool & The Gangin Jungle Boogien, Eric Claptonin I Shoot The Sheriffin, Rick Jamesin Mary Janen ja Aretha Franklinin Rock Steadyn kaltaisia biisejä, joista itseasiassa Jungle Boogieta on sämplätty useammallakin levyn kappaleella. Tuotannosta on albumilla vastannut tuottajavelhonakin räppäämisen lisäksi kunnostautunut Erick Shermon.  Lyyrikaalisesti Strictly Business on aika kevyttä kuunneltavaa, sillä biisien aiheet käsittelevät lähinnä hyvää fiilistä ja bileitä. Tämä olikin aikaa, jolloin hiphop oli jollain tapaa vielä "viatonta" ja kaikenlainen gangstailu ja kuuluisuushakuisuus oli genrelle suht vierasta. Räppäreinä Erick ja Parrish eroavat hieman toisistaan, Erickin omatessa ehkä hieman chillimmän tyylin ja Parrishin ollessa enemmän battle -räppäri. Molemmat kuitenkin täydentävät mahtavasti toisiaan ja räpit rullaavat sujuvasti. Vierailijoita albumilla ei ole DJ K La Bossia lukuunottamatta, joka hoitaa raaputukset herran nimeä kantavalla levyn yhdeksännellä biisillä. 

Strictly Busineksen jokainen biisi omaa niin ison klassikkostatuksen, että niistä on mahdoton mitään nostaa yli muiden. Omat suosikkini levyltä ovat kuitenkin albumin avausraita "Strictly Business",  ja albumin singlelohkaisut "I'm Housin'" ja "You Gots To Chill". Albumia voi vahvasti suositella kaikille yli genrerajojen, ihan jo pelkästään itsensä sivistämisen takia. Strictly Business löytyy esimerkiksi Spotifysta ja Youtubesta kokonaisuudessaan, mikäli fyysiseen kopioon ei halua (vielä) panostaa.

Y-D - Give It Up To The G's (Steel Toe Records / Snake Pit Records, 1996)

1. Sad Story Feat. Cross
2. Nuts To The Floor
3. No Holds Barred
4. Bring It On
5. Let Your Patna Smoke Feat. Drew
6. Contract Feat. J. Dubb
7. Give It Up To The G’s Feat. Drew
8. Young Ass Nigga
9. Justice
10. Street Mentality Feat. Angie
11. Quarter To A Key Feat. Donella Williams
12. All Day Everyday Feat. Cross & Dirty Dave
13. Money Feat. Bo-Lacey, Gangsta P & J. Dubb)

Seikkailu jatkuu pitkin Yhdysvaltain länsirannikkoa ja tällä kertaa suuntaamme San Franciscon Bay Arean kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin eli Oaklandiin. Väkiluvultaan hieman Helsinkiä pienemmässä Oaklandissa vaikuttaa tai vaikutti mies nimeltä Y-D, joka laittoi vuonna 1996 ulos albumin nimeltä Give It Up To The G’s Steel Toe Recordsin tai Snake Pit Recordsin kautta, lähteestä riippuen. Kyseessä on aika harvinainen tekele, eikä niin kyseisestä albumista kuin herrastakaan löydy juurikaan tietoa internetistä. Ainut informaatio, mitä kyseisestä levystä oikeastaan olen onnistunut löytämään on, että tällainen levy on ylipäänsä kyseisen herran toimesta julkaistu vuonna 1996 ja se on tullut ulos Oaklandissa. Jos joku tietää kaverin ja/ tai albumin taustoista enemmän, tarkentakoon. Sanomattakin on siis selvää, että kyseinen levy on tuntematon suurimmalle osalle. Anyway, levyä ei silti kannata nukkua ohi, sillä niin helvetillisen kova tekele on kyseessä.

Give It Up To The G’s on 13 biisin paketti, jonka tuotannosta ovat vastanneet ilmeisesti Troy White ja suht legendaarinen G-Man Stan, jolla on ollut ties monessako Bay Arean tämän aikakauden julkaisussa sormensa pelissä. Soundiltaan levy on todella kesäinen, vaikka kyseessä ei ehkä ole sitä puhdasta G-funkkia, tai ainakaan ihan sitä Long Beach -tyyppistä soundia, miksi G-funk aika usein mielletään. Y-D kutsuukin itse musiikkiaan ”ghetto funkiksi”, joka onkin ehkä ihan hyvä termi kuvaamaan albumin tyylisuuntaa eli tiukoilla bassoilla ja kevyillä syntikoilla varustettu rytmikäs meininki on tätä Y-D:n kuvailemaa ghetto funkkia. Give It Up To The G’s on myös helvetin melodinen levy täynnä Y-D:n ”puolilaulettuja” kertsejä, jotka ovat jotain laulamisen ja räppäämisen väliltä. Tämä ei silti todellakaan ole huono asia, vaan kuulostaa itseasiassa aika hyvältä. Muutenkin Y-D:n ääni on todella miellyttävä ja räpit putoilevat rauhallisesti, mutta miehekkäästi suht lungien taustojen päälle. Tematiikka albumilla eroaa hieman tyypillisistä tämän genren julkaisusta, sillä sekaan mahtuu kantaaottaviakin aiheita muun muassa poliisin harjoittamasta rotusyrjinnästä. Kaiken kaikkiaan Y-D vaikuttaa suht terävältä kaverilta ja on onnistunut välttämään kliseitä tällä albumilla melko tehokkaasti. Vierailijoita levyllä ovat muun muassa Bo-Lacey, J-Dubb ja Gangsta P. 

Niistä biiseistä… Levyn kaikki biisit on kovia! Laadun puolesta ainuttakaan ei voi nostaa yli toisen, vaan biisien kulloinenkin arvostus riippuu ihan vallitsevasta mielentilasta. Itselläni ehkä eniten soitetuimmat biisit ovat ”Let Your Patna Smoke (feat. Drew)”, ”Bring It On”, mutta myöskin levyn avaava ”Sad Story (feat. Cross)” ja kantaaottava ”Justice” ovat olleet yksittäisistä biiseistä kovassa soitossa. Tyypillisesti levy tulee soitettua läpi alusta loppuun ja tätä suosittelen myös kaikille muille lämpimästi!

Saatavuus: Levystä on julkaistu sekä CD- että kasettiversio, mutta niitä ei saa oikein mistään. Joskus harvoin Ebayssa näkee levyä olevan myynnissä, mutta silloinkin hinnat pyörivät helposti satasen paremmalla puolella. Myöskään Spotifysta levyä ei löydy ja Youtubestakin vain hajanaisia biisejä. Tämän albumin kohdalla voikin suositella warettamista, sillä pienellä googlettelulla albumin lataaminen on suht vaivatonta. Myöskin allekirjoittaneelta levyä voi kysellä. 

RBL Posse - Ruthless By Law (In-A-Minute Records, 1994)

1. Bounce to This Feat. Cellski

2. Blue Bird

3. I Got My Nine

4. FunkDaFied

5. Listen to My Creep

6. The Sound

7. M.N.O.H.P. Feat. Cellski

8. Livin That Life

9. Niggas On The Jock

10. Feels Good to Be a Gangsta

11. Pass The ZigZags

12. Smoke a Blunt

13. Dedication (Bitch Or A Hoe)

14. Still Ain't Learned

15. Herm-Outro" (The Message) Feat. Herm Lewis

Jatketaan aikamatkaa Bay Arealla ja pysytään San Franciscon Hunters Pointissa. Vuosi oli 1991, kun Black C (Christian Mathews) ja Mr. Cee (Kyle Church) perustivat ryhmittymän nimeltä RBL Posse (Ruthless By Law Posse). Tämän jälkeen mukaan liittyi myös Hitman ja RBL Posse oli kasassa. Jo perustamisvuotenaan RBL Posse laittoi ulos legendaarisen omakustanteen nimeltä Don't Give Me No Bammer, joka niitti mainetta Billboardin Hot Rap Singles -listalla. Omakustannetta seurasi seuraavana vuonna varsinainen debyyttialbumi A Lesson to Be Learned, joka nousikin heti Billboardin Top R&B/HipHop Albums -listan sijalle #60. Näihin albumeihin ei kuitenkaan ainakaan vielä tässä blogikirjoituksessa keskitytä, vaan suurennuslasin alla on ryhmittymän vuonna 1994 julkaistu Ruthless By Law nimeä kantava toinen varsinainen albumi. Tämä lätty julkaistiin myös In-A-Minute Recordsin kautta aivan kuten heidän debyyttinsäkin ja ylsi myös Billboardin varsinaiselle top 200 -listalle, joskin pysytellen melko lailla listan häntäpäässä. Tämän jälkeen vuorossa olikin vuosi 1995 sekä Hitmanin sooloalbumi ja hiljalleen vuosi vaihtui vuoteen 1996. Kyseistä vuotta ei kuitenkaan ehditty viettää uudenvuoden päivää pidemmälle, kun Mr. Ceetä ammuttiin yhdeksän kertaa kello viiden aikoihin iltapäivällä lähellä kotiaan Harbor Roadilla ja RBL Possen yksi kolmesta jäsenestä oli poissa. Tämä aloitti vuosia kestäneen ja useita kymmeniä uhreja vaatineen jengisodan alueella. Kyse oli huumeista, rahasta, kunnioituksesta ja tottakai myös räpistä. "You got brothers killing brothers over money and fame. . . . It's a cold, cold day." riimitteli nyt kaksihenkinen RBL Posse Hostile Takeover -albumilta löytyvällä Millenium Mayhem kappaleellaan vuonna 2001. Pari vuotta tämän jälkeen vuonna 2003 myös Hitman ammuttiin kuoliaaksi Hunters Pointissa ja toinen RBL Possen perustajajäsenistä oli poissa. Black C on kuitenkin jatkanut musiikintekoa sooloartistina ja julkaissut RBL Possen materiaalia omilla sooloalbumeillaan. RBL Possen tarinasta voisi kirjoitella ihan oman tekstinsä, mutta keskitytään nyt kuitenkin yhtyeen nimeä kantavaan järjestyksessään toiseen studioalbumiin ja palataan RBL Possen tarinaan ehkä myöhemmin.

“Man there's a blue bird on my shoulder can I kill it?”

Symbolismi sinisen linnun mukanaan tuomasta ilosta ja onnesta saa heti levyn alkutahdeista lähtien kyytiä ja ylläoleva laini kuvaa tavallaan hyvin koko albumia. RBL Posse räppää mitään kaunistelematta San Franciscon ja erityisesti Hunters Pointin katujen meiningistä. Meininki on rehellistä, mutta raakaa. Lyyrikkoina RBL Possen jäsenet on taitavia ja räpit rullaavat sulavasti biitteihin. Levyn tuotannosta on vastannut RBL Posse itse ja herra nimeltä Cellski. Myös muun muassa Cold World Hustlersin Icelandilla mukana ollut The Enhancer ja Bay Arean legendatuottaja T.C. ovat hääränneet mukana tuottamassa albumia. Tuotanto albumilla onkin todella hyvässä kuosissa ja soundi on taattua Bay Areaa: Bassolinjat iskevät kovaa, syntikoita ei säästellä ja kertseihin on panostettu. Levyllä on vierailunsa tekee Cellski ja myös 11/5:n Fiendin’ 4 Tha Funkin aloittava Hunters Pointin oma kansalaisaktivisti Herm Lewis käy julistamassa sanomaansa levyn viimeisellä biisillä.

Levyllä ei ole huonoja biisejä, vaan taso on tasaisen tappavaa alusta loppuun. Suurimpina hitteinä mainittakoon, jonkinlaisen Hunters Pointin lokaalin klassikkostatuksen saanut ”Bounce to This (feat. Cellski)”, tietenkin levyn kakkosraita ”Blue Bird” ja nimensä veroinen ”I Got My Nine”. Myös ”The Sound” ja ”M.N.O.H.P (feat. Cellski)” ovat mainitsemisen arvoisia. Lisäksi erikoismaininnan allekirjoittaneen kirjoissa saa biisi nimeltä ”Still Ain’t Learned”. Kyseistä biisiä on nimitäin sen verran paljon tullut aikoinaan tullut luukutettua.

Saatavuus: Levy ei ole mikään harvinaisuus, vaan sitä on saatavina niin CD:nä kuin vinyylinä kohtuu helposti ympäri nettiä. Toki perus Anttiloista ei varmastikaan löydy, mutta esimerkiksi The Funkiest levyä myy. Albumi löytyy myös Spotifysta ja Youtubesta kokonaisuudessaan.

#90'sRap #BayArea #SanFrancisco #HuntersPoint #WestCoast

U.D.I. - Under Da Influence (Dogday Records, 1995)

1. Intro Feat. O.G. Kevi Kev
2. Rata-Tat-Boom
3. All I Think About Feat. Pookie
4. It’s Goin’ Down Feat. Iyesha
5. Money Madd
6. Under Da Influence
7. Don’t Fake The Funk Feat.T.M.S. & Reg
8. Gangsta Gangsta
9. Dogday Afternoon Feat. Primo, Baldhead & Big Vic
10. Da City Was Made For Me Feat. 11/5
11. On That Level
12. Six Digit Figures Feat. Cold World Hustlers
13. Brotha Luv
14. Tennis Skirts
15. Taking Da Roach Home
16. Laid Made (Reminisce)
17. Outro

”Kill-A-Hoe, Kill-A-Hoe, Kill-A-Hoe” raikuu taas tämän seuraavan albumin alkutahdeista lähtien. Kyseessähän on tietysti Kill-A-Hoe -kollektiivin kolmas ja vielä tässä blogissa käsittelemätön ryhmittymä U.D.I. (Under Da Influence). 11/5 - Fiendin’ 4 Tha Funk ja Cold World Hustlersien Iceland ehdittiinkin esitellä jo aivan ensimmäisten postauksien aikana. U.D.I.:n vuonna 1995 Dogday Recordsin kautta julkaistu, yhtyeen nimeä kantava debyyttialbumi Under Da Influence, ei kalpene edellä mainituille julkaisulle ja samaa tykitystä on luvassa. Myös U.D.I.:n debyytti julkaistiin siis Dogdayn kautta aivan kuten Fiendin’ 4 Tha Funkikin. 11/5 debyytti näki päivänvalon vuonna 1995 maaliskuussa ja U.D.I.:n debyytti muutama kuukausi myöhemmin, saman vuoden elokuussa. U.D.I:n muodostavat kaksi MC:tä: Big Quint ja Dig. Aivan kuten edellä mainitut ryhmittymät, myös nämä herrat tulevat San Franciscon Hunters Pointin lähiöistä ja tutut teemat kantavat läpi levyn.

Levy on soundiltaan rehtiä Bay Area g-funkkia aivan kuten Fiendin’ 4 Tha Funk ja Icelandikin. Mikäli ”Garcia Vegasin” tai ”415 Reasonsin” kaltaiset kappaleet ovat pudonneet, myös tämä levy tulee kolisemaan kovaa! Kyseisiin albumeihin eron Under Da Influence tekee siinä, että se on ehkä hieman monipuolisempi ja jokaiseen mielentilaan löytyy tästä 17 biisin paketista oma raita. Albumin tuotannosta ovat vastanneet Chill Black, Mr. Laid, Race Smith, Reggie Smith ja Bay Arean legendatuottaja T.C. eli todella funkkeja instrumentaaleja, raskaita bassoja, vinkuvia syntikoita ei tältäkään Dogday Recordsin julkaisulta puutu. Myös Big Quint ja Dig hoitavat ruutunsa hyvin eli räpit putoilevat tiukasti biittiin tiukalla flowlla, joten meininki kuulostaa hyvältä ja laittaa pään nyökkään niin että niskat katkeaa. Levyllä on runsaasti vierailijoita, jotka ovat pääasiassa oman kylän poikia. Myös muut Kill-A-Hoe -kollektiivin ryhmittymät Cold World Hustlers ja 11/5 käyvät antamassa oman lyyrisen panoksensa levylle.

Tiukkoja biisejä löytyy läpi levyn, kovimpina vetoina mielestäni rajusti funkkaava, todellinen partystarter ja ehkä se levyn isoin hitti ”All I Think About (feat. Pookie)”. Muista biiseistä voisi mainita esimerkiksi levyn nimikkobiisin ”Under Da Influence” ja hieman synkemmän ”Dogday Afternoon (feat. Primo, Baldhead Rick & Big Vic)". Myös ”Money Madd”, "Brotha Luv", "Taking Da Roach Home" ja "Da City Was Made for Me (feat. 11/5)" ovat mainitsemisen arvoisia rykäisyjä. Jälleen kerran albumin parhaita biisejä on hankala kaivaa esiin, joten kannattaa kuunnella itse ja valita suosikkinsa. Tästä 17 biisin paketista löytyy jokaisella jotakin.

Saatavuus: Fyysistä levyä joutuu metsästämään nettihuutokaupoista ja divareista. Youtubesta ja Spotifysta tämä klassikkoalbumi löytyy kokonaisuudessaan.

#90'sRap #SanFrancisco #BayArea #G-Funk 

2nd II None - 2nd II None (Profile Records, 1991)

1. Intro

2. More Than A Player Feat. Dj Quik

3. If You Want It

4. Be True To Yourself

5. Let The Rhytm Take You Feat. AMG

6. Comin’ Like This Feat. DJ Quik, AMG & Hi-C

7. Underground Terror

8. Just Ain’t Me

9. The Life Of A Player

10. Ain’t Nothin’ Wrong Feat. Dj Quik

11. What Goes Up

12. Mystic

13. Punk Mutha Fuckaz

14. Niggaz Trippin Feat.DJ Quik, AMG & Hi-C

Los Angelesin vieressä sijaitsee pieni, mutta kuuluisa kaupunki nimeltä Compton, josta koko tässä blogissa esitelty genre on enemmän tai vähemmän lähtöisin, ja josta on ihan liian vähän vielä tässä blogissa puhuttu. Nyt siihen on luvassa muutos. Kyseessä ei kuitenkaan ole kaikkien tuntema N.W.A., vaan hieman tuntemattomampi kaksikko nimeltä 2nd II None, ja heidän samaista nimeä kantava, Profile Recordsin kautta vuonna 1991 julkaistu debyyttialbumi. 2nd II Nonen muodostavat serkukset KK (Kelton L. McDonald) ja Gangsta D (Deon Barnett), jotka molemmat olivat/ovat myös Elm Street Piru Bloodsien jäseniä, aikaan jolloin Cripsien ja Bloodsien valtataistelut Comptonissa olivat kiihkeimmillään. Kaksikon debyyttialbumi julkaistiin pian käyntikorttina toimineen The Red Tapen julkaisun jälkeen, heidän saatua levytyssopimuksen Profile Recordsin kanssa ja tämä 60 minuutin ja 14 biisin rykäisy sisältää enemmän hittejä kuin moni artisti onnistuu koko urallaan tekemään.

Kyseessä on länsirannikon katuklassikko, jonka tuotannosta vastaa kokonaisuudessaan legendaarinen Dj Quik. Levy on siis kauttaaltaan kyllästetty tiukalla tuotannolla legendaarisine sämpleineen, vulgaarilla kielellä ja likaisilla läpillä, mutta tämä on vähintä mitä voi odottaa. Sytytä siis bluntti, kräkkää 40 unssia auki ja nauti aidosta 90-luvun alkupuolen Compton -soundista. KK ja Gangsta D eivät ole ehkä niitä kaikkein teknisimpiä räppäreitä, mutta riimit kuitenkin putoilevat suht tarkasti ja heidän katuviisautensa on vertaansa vailla. Vierailijat albumilla on myös samojen kulmien seppiä, sillä ääneen pääsee niin DJ Quik, AMG kuin Hi-C:kin.

Toisin kuin lähes kaiki aiemmin blogissa esitetyt levyt, 2nd II Nonen debyytti ei ole alusta loppuun tasaisen kovaa materiaalia. Yhtään skipattavaa biisiä ei kuitenkaan tällekään albumille ole eksynyt mukaan, mutta ehkä muutama vain ”ihan ok” tason suoritus albumilta löytyy. Näitä kompensoi kuitenkin moni klassikkobiisi, kuten suhteellisen dirtyt ”More Than A Player (feat. Dj Quik)” ja ”If You Want It”, joista jälkimmäinen on varustettu chillillä biitillä sekä melodinen ”Let The Rhytm Take You (feat. AMG)” ja ”Niggaz Trippin' (feat. DJ Quik, AMG & Hi-C). Myöskin levyn ”Intro” on lyhyt, mutta tiukka rykäisy. Levyä voi suositella kaikille Compton -meiningeistä pitäville, mutta mikäli karkea kieli saa kuitenkin konservatiiviset korvat tinnittämään, kannattaa tämä levy jättää suosiolla väliin.

Saatavuus: Levystä on otettu toinen painos vuonna 1999, joten fyysistä kappaletta on suhteellisen helposti saatavilla ympäri internettiä. Levy löytyy myös kokonaisuudessaan Spotifysta ja Youtubesta.

E.S.G. - Sailin' Da South (Perrion/Priority Records, 1995)

1. Sailin' Da South (Intro)

2. 187 Skillz

3. Crooked Streets Feat. Big 50

4. R.I.P Feat. Montina Cooper

5. Swangin' And Bangin'

6. Let Em Know Feat. Flava

7. Beauty And The Beast Feat. Montina Cooper

8. G-Ride Feat. Flava

9. Baller Of The Year

10. For All The G's Feat. Flava

11. Swangin' And Bangin' Screwed (Dj Screw Remix)

12. Smoke On Feat. Big 50, Big T, Lil’ Will, Yellowstone Click

13. Murder Outro Feat. Kalo

Kalifornian lämmöstä seilataan takaisin Teksasin paahtavaan kuumuuteen ja Houstoniin, josta ponnistaa etelälegendoihin ja Houston räpin pioneereihin lukeutuva E.S.G. (akronyymi sanoista Everyday Street Gangsta). E.S.G. on myös yksi jo edesmenneen Dj Screwin legendaarisen Screwed Up Clickin alkuperäisjäsenistä eli kyseessä on siis todella kova seppä! Esittelyssä herran toinen albumi, Priority Recordsin kautta vuonna 1995 julkaistu Sailin’ Da South. Kyseinen lätty julkaistiin juuri ennen kuin E.S.G. joutui pariksi vuodeksi lukemaan tiilenpäitä kuolemantuottamuksesta. Kyseessä on klassikkoalbumi alusta loppuun ja yksi eteläräpin virstanpylväitä, joka saa perehtymättömänkin ymmärtämään miltä kulta-ajan etelämeininki kuulostaa. Sailin’ Da Southia kuunnellessa on helppo huomata, mistä moni tämänkin päivän Houstonin räppäreistä on tyyliinsä ottanut vaikutteita.

E.S.G. on taitava lyyrikko ja edustaa kotikaupunkiaan ylpeydellä läpi koko Sailin’ Da Southin. Albumin tematiikka liittyy vahvasti tyypillisiin gangstailu -aihepiireihin eli tarinoihin (henki)rikoksista, eteläräpille tyypillistä autoilua Candy Paintedeineen ja puuratteineen unohtamatta. Sailin’ Da Southin tuotannosta vastaavat Jermaine ”Mr. Optimo” Chretien ja Sean ”Solo” Jemison ovat loihtineet levylle hyvin miellyttävän soundimaailman, johon on otettu paljon vaikutteita länsirannikon G-funkista. Toisin sanoen hitaasti rullaavia bassolinjoja, vinkuvia syntikoita ja melodisia kertosäkeitä ei levyltä puutu. Näistä huolimatta tuotantopuoli on kuitenkin hyvin omaleimaisen johdonmukaista ja eroaa länsirannikon albumeista. Sailin’ Da Southilla on kokonaisuudessaan hyvä funkkaava meininki ja sen voi laittaa soimaan niin häissä kuin hautajaisissakin.

Sailin’ Da South alkaa introlla, jossa puhutaan murhista ja rikoksista Houstonissa. Tämän jälkeen päästään kyseiselle aihepiirille sopivaan jatkoon eli biisiin nimeltä ”187 Skillz”, joka kertoo rankkaa tarinaa Houstonin kaduilta ja edustaakin levyn raskaampaa puolta. Tästä eteenpäin levy onkin soundiltaan rennompaa meininkiä, sisältäen esimerkiksi hittibiisin ”Swangin’ and Bangin’” ja tästä samaisesta biisistä erittäin kovan Dj Screwin screwed & chopped remixin, joka oli alkusoittoa koko kyseiselle buumille. Koko levy on täynnä mahtavia biisejä, mutta nostetaan nyt vielä esille ainakin törkeillä syntikoilla varustettu ”Baller Of The Year” ja ”Beauty And The Beast (feat. Montina Cooper)”. Tämäkin albumi on vahva kokonaisuus, josta yhtään biisiä ei tarvitse skipata, joten suosittelen kuuntelemaan alusta loppuun yhdellä kertaa, jotta yksikään helmi ei mene ohi!

Saatavuus: Loppuunmyyty. Löytyy Spotifysta ja Youtubesta.

#90'sRap #DirtySouth #LikainenEtelä #Houston #Texas

Too $hort - Cocktails (Jive Records, 1995)

1. Ain't Nothing Like Pimpin' 

2. Cocktales 

3. Can I Get a Bitch Feat. Ant Banks

4. Coming Up $hort 

5. Thangs Change Feat. Malik & Jamal from Illegal & Baby D

6. Paystyle 

7. Giving Up the Funk Feat. The Dangerous Crew

8. Top Down 

9. We Do This Feat. 2Pac, Mc Breed & Father Dom

10. Game Feat. Old School Freddy B

11. Sample the Funk

12. Don't Fuck for Free 

Kaliforniassa pysytään, mutta vaihdetaan aihepiiriä ja puhutaan naisista ja tällä kertaa oikeastaan pelkästään naisista. Kuka sen tekisikään paremmin kuin Los Angelesissa syntynyt ja nykyisellään Oaklandista ponnistava Short Dog aka Too $hort, joka on jo parinkymmenen albumin verran pysynyt hyvin johdonmukaisesti yhden ja saman aihepiirin parissa olematta koskaan tylsä. Voidaan siis puhua todellisesta pioneerista, joka on jo vuodesta 1985 lähtien, yhä tähän päivään saakka, jakanut omaa naisia mairittelevaa ja vähemmän mairittelevaa street knowledgea. ”I'm Short Dogg baby, ain't nothing nice!” linjaa herra Cocktails levynsä alkupuolella ja tämä teema kantaa läpi koko tämän vuonna 1995 Jive Recordsin kautta julkaistun Too $hortin järjestyksessään kuudennen studioalbumin. Too $hort on julkaissut uransa aikana useampia klassikkoalbumeja, kuten esimerkiksi Cocktailsia edeltäneen Get In Where You Fit Inin (1993), mutta Cocktails on itselle jostain syystä se soitetuin Too $hort albumi, joten se käsitellään ensimmäisenä ja palataan muihin albumeihin mahdollisesti myöhemmin. Vaikka kaikilla on oma mielipiteensä parhaasta Too $hort albumista, on mielestäni Cocktails kuitenkin ehdottomasti yksi parhaita Too $hortin albumeita, ellei jopa se kaikkein hiotuin timantti.

Cocktailsilla jatkuu erittäin funkki meininki niin kuin kaikilla aiemmillakin Too $hortin albumeilla, joskin soundia on ehkä hieman viety aiempia levyjä enemmän sen aikaisen mainstreamin suuntaan, mikä ei välttämättä ole huono asia. Tämän takia albumia ei todellakaan kannata ainakaan skippaa, sillä läski funkki pauhaa läpi levyn. Albumin tuotannosta vastaavat Short Dogg itse, The Dangerous Crew ja myös esimerkiksi aiemmin esitellylle Spice 1:n Amerikkka’s Nightmare albumille biittejä vääntänyt Ant Banks. Kuten aiemmin mainittu, Cocktailsin tematiikka pyörii hyvin vahvasti naisten ympärillä, sisältäen laajan kirjon tarinoita monenlaisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä aina parittamiseen. ”Levyn jokainen biisi on luonnollisesti varustettu explicit-leimalla. Albumilla vierailee muun muassa 2Pac, ja Too $hort onkin yksi harvoista artisteista, joka on tehnyt yhteistyötä sekä 2Pacin että Notorious B.I.G.:n kanssa

“Make me the motherfucking president,
I'll make the White House a hoe house and all the pimps, To just,
Set up shops like they do in Vegas,
Legalize pimpin’ for all the playa's”

Cocktailsilta löytyy monta alansa klassikkobiisiä, joista kirkkaimpana timanttina täynnä legendaarisia laineja sisällään pitävä ”Cocktales”. Muita tiukkoja rykäisyjä levyllä ovat esimerkiksi hilpeän kertsin omaava ”Ain’t Nothing Like Pimpin’”, ”Thangs Change (feat Malik & Jamal from Illegal & Baby D)”, jossa Too $hort kertoo muun muassa näkemyksensä siitä miten naiset halveksuvat toisiaan sekä tietysti kovalla vierailijakaartilla varustettu ”We Do This (feat. 2Pac, Mc Breed & Father Dom)”. Kaiken kaikkiaan Too $hort ei petä tälläkään kertaa ja pitää paskan niin sanotusti aitona. Vahva suositus kaikille, joilla ei pipo kiristä liikaa.

Saatavuus: Levyä saa fyysisenä kopiona joka paikasta. Esimerkiksi The Funkiestilla ja Levykauppa Äx:llä löytyy Cocktailsia suoraan hyllystä. Albumi on myös kokonaisuudessaan kuunneltavissa Spotifysta ja Youtubesta.

#90’s Rap #WestCoast #Funk #Pimp

Woodie - Yoc Influenced (East Co. Co. Records, 1998)

1. Callin' Your Bluff

2. Yoc Influenced Feat. Lil’ Los

3. Dirty Deeds Feat. Lil’ Los & Shadow

4. Shits Gone Strange Feat. Lil’ Los

5. The Streets Are Callin' Me

6. The Clock Is Tickin'

7. Norte Sidin'

8. Outro

9. Take My Soul 

10. Mind Games (Blackbird Speaks)

Kaliforniassa pysytään, meininki kuitenkin muuttuu raaemmaksi eli siirrytään yhden kaikkien aikojen kovimman gangstarap -julkaisun pariin! Kyseessähän on tietysti Woodien East Co. Co. Recordsin kautta vuonna 1998 julkaistu Yoc Influenced. Kuten levyn nimessä esiintyvä slangisana ”Yoc” ilmaisee, on kyseessä siis Kalifornian Antiochin kaupungista ponnistava kaveri ja ehkä se kovin valkoihoinen rap-artisti mitä tällä pallolla on vaikuttanut. Woodie on Nortenos jengin parissa varttunut superlyrikaalinen artisti, joka tunnetaan nopeasta räppäystyylistään ja aivan sairaasta flowstaan. Vuonna 2007 hieman hämäräperäisesti kuolleen Woodien debyyttialbumi on 10 biisin kokonaisuus täynnä tunteella vedettyjä tarinointeja ja pohdintoja elämän kääntöpuolesta. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, sillä Woodien kasvuympäristö oli täynnä jengejä, huumeita, väkivaltaa ja rikoksia. Ennen levyn julkaisua Woodie oli jo ollut syytettynä murhasta onnistuen kuitenkin välttämään tuomion, läheinen kaveri Carlos ”Blackbird” Ramirez joutui paikallisen poliisin ampumaksi ja toinen läheinen kaveri Gabriel ”Snoop” Robinson laitettiin syyttömänä Folsomin vankilaan. Lähtökohdat ovat siis olleet rankat, mikä myös kuuluu läpi Yoc Infuencedin.

Soundillisesti Yoc Influencedia on hankala määritellä. Woodie on itse tuottanut kaikki levyn raidat ja niissä on omaperäinen ns. Woodie-soundi eli rummut iskee kovaa ja syntikat vinkuu tiukkojen bassolinjojen päälle. Tuotannoltaan Yoc Influenced on tasaisen kova, koska Woodie heiluttelee yksin sen osalta tahtipuikkoa. Jos albumin tuotanto on tiukkaa, niin ei Woodie lyyrisestikkään jää ainakaan tuotantopuolen varjoon. Yoc Influencedilla tuleekin läpi albumin esiin herran käsittämätön taito sylkeä todella nopeita laineja ilman minkäänlaista kangertelua tai ylimääräistä hapen haukkomista. Tähän, kun yhdistetään rankat tarinat elämän nurjasta puolesta ja muutama täsmävierailija niin ainekset ajattomalla klassikolle alkoivat olemaan valmiit. Feattaamassa albumilla käyvät Lil’ Los ja Shadow.

As i'm sittin' in my room oil'n up my strap
i'm thinkin' back on all the different pistols that i've packed
all the dirt that i've done with different weapons and guns
and how much fun I had when I was young
earnin' my stripes one by one
they added up sin at the scene I didn't realize it then
but now I understand there's consequences for every action
Lord could you forgive me for my sins up till today
but what if I kill again tomorrow does that mean you feel betrayed

Yoc Influencilla on vain kovia ja kovempia biisejä. Kun albumin laittaa soittimeen, ei sitä huvita ottaa pois ennen kuin se on rullannut loppuun asti. Omat suosikkini albumilla vaihtelevat, mutta ehkä eniten soitossa ovat olleen albumin suurin hittibiisi ”Norte Sidin’”, ”The Streets Are Callin' Me”, ”The Clock Is Tickin’” sekä levyn bonusraidat ”Take My Soul” ja ”Mind Games (Blackbird Speaks)”, joista jälkimmäisellä myös poliisien ampumaa Blackbirdiä kuullaan. Kaiken kaikkiaan erittäin kova gangstarap-levy, jolta ei heikkouksia löydy. Erittäin vahva suositus!

Saatavuus: Fyysistä kopiota on aika helposti saatavilla, sillä siitä on otettu useampi uusinta painos. Esimerkiksi The Funkiest myy levyä parinkympin hintaan. Levy löytyy myös Youtubesta ja Spotifysta, joten tämä timantin kova julkaisu on melko helppo saada kuunteluun!

#90'sRap #GangstaRap #WestCoast #California

Warren G - Regulate...G-Funk Era (Violator Records, 1994)

1. Regulate Feat. Nate Dogg

2. Do You See Feat. Nate Dogg

3. Gangsta Sermon Feat. B-Tip & Ricky Harris

4. Recognize Feat. Twinz

5. Super Soul Sis Feat. Jah-Skilllz

6. ’94 Ho Draft Feat. B-Tip & Ricky Harris

7. So Many Ways Feat. Wayniac & Lady Levi

8. This D.J. Feat. O.G.L.B.

9. This Is The Shack Feat. The Dove Shack

10. What’s Next Feat. Mr. Malik

11. And Ya Don’t Stop 

12. Runnin' wit No Breaks Feat. Jah Skills, Bo Roc, G Child & The Twinz

Houstonin South Parkin painostavasta ilmapiiristä palataan takaisin Kalifornia Long Beachille ja vuonna 1994 Violator Recordsin kautta julkaistun Warren G:n debyyttialbumin Regulate…G-Funk Eran pariin. Kyseessähän on yksi kaikkien aikojen myydyimmistä G-funk albumeista: yli neljä miljoonaa myytyä kappaletta jenkeissä ja yli 6 miljoonaa maailmanlaajuisesti. Tämä kertonee kaiken oleellisen ja nykyään kyseessä taitaa olla tripla-platinaa myynyt lätty. Tämä oli aikaa, jolloin valtavirran räpistä löytyi vielä kovia julkaisuja, toisin kuin tänä päivänä, suurimman osan ollen enemmän tai vähemmän paskaa. Regulate…G-Funk Era onkin saavuttanut todellisen klassikkostatuksen kyseisen genren parissa ja julkaisu nosti pinnalle myös Foesumin, Twinzin ja Dove Shackin kaltaisia tekijöitä. Foesumin Perfectionia ja Twinzin Conversationia onkin käsitelty jo aiemmin tässä blogissa ja Dove Shackin pariin palataan varmasti vielä jossain vaiheessa, sen verran kovasta kolmikosta on kyse! Kuka sitten on Warren G? Kyseessä on 1970 Kalifornia Long Beachilla syntynyt rap-artisti, tuottaja ja dj, joka tunnetaan myös Dr. Dren velipuolena. Aivan kuten velipuolensakkin, on Warren G omimmillaan tuottajana kuin räppärinä. Anyway, kyseessä on kuitenkin Long Beachin soundin suurmies, joka muodosti myös aikoinaan 213 nimisen ryhmittymän yhdessä Snoop Doggin ja jo edesmenneen Nate Doggin kanssa. Varsin meritoituneesta kaverista on siis kyse!

Soundillisesti Regulate…G-Funk Eralla liikutaan hyvin samanlaisissa tunnelmissa kuin jo aiemmin esitellyillä Foesumin ja Twinzinkin levyillä eli superletkeillä tyyleillä ollaan liikenteessä rauhallisten biittien päälle, jotka on tyypillisesti höystetty sielukkailla syntikoilla. Lyyrikoissa tulee vahvasti esille Kalifornian aurinko, loputtomat spliffit, yleinen hengailu ja muu asiaan kuuluva rento meininki. Albumilta loistaa poissaolollaan lähes kaikki tälle tyylilajille tyypillinen urbaani sodankäynti. Todellista kesämusaa siis ja talven pakkasilla albumi on aivan siinä rajoilla, onko kyseessä jo hieman liiankin kevyttä kuunneltavaa. Regulate…G-Funk Eralle on eksynyt myös pari vierailevien artistien soolobiisiä, kun Dove Shack on päässyt albumille mukaan ”This Is The Shack” biisillä ja myös Lady Levi pääsee ääneen ”Supa Soul Sis” sooloraidalla. Nämä biisit tuovatkin mukavan lisämausteen albumille.

Niin kuin monta kertaa jo aiemmin mainittu, tältäkin albumilta löytyy valtava kasa toinen toistaan kovempia biisejä. Suurimpana hittinä kuitenkin todellinen G-funk anthem ja yksi kaikkien aikojen kovimmista rap-biiseistä eli albumin avausraita ”Regulate (feat. Nate Dogg)”. Biisille on sämplätty ikimuistoisesti Michael McDonaldin ikivihreää raitaa ”I Keep Forgettin’ (Every time You’re Near)” suoraan 80-luvun alusta. Muista biiseistä voisi nostaa erityisesti esille ”This D.J. (feat. O.G.L.B.)”, Dove Shackin ”This Is The Shack” ja ”Runnin Wit No Breaksin (feat. Jah Skills, Bo Roc, G Child, Wayniac & Trip Locc)”. Kuten jo aiemmin mainittu, myös tämän albumin kohdalla on kyseessä kuitenkin kokonaisuus, joten yksittäisten biisien sijasta kannattaa kuunnella levy alusta loppuun ja valita itse omat suosikkinsa.

Saatavuus: Levyä on saatavilla melkein joka paikasta niin vinyylinä kuin cd:kin. Esimerkiksi The Funkiestilla ja Levykauppa Äx:llä kyseistä tekelettä on tyypillisesti hyllyssä. Albumi löytyy myös kokonaisuudessaan Spotifysta ja Youtubesta.

#90'sRap #GFunk #WestCoast #California #LongBeach 

Street Military - Don't Give A Damn (Wild Pitch, 1993)

1. Tears Came From Making This Dream
2. I Don't Give A Damn
3. Another Hit
4. Street Military (Outro)
5. Don't Play With A Gun
6. Gasta Get Paid Feat. Klondike Kat
7. Dead In A Year

Kalifornian lempeiden merituulten parista onkin sitten siirtyä Texasin paahtavan auringon alle H-Towniin a.k.a. Houstoniin. Kyseisiltä leveyspiireiltä, South Parkin kaupunginosasta, tiensä ihmisten kuuloluihin on raivannut Killa Klan ja South Park Coalition -nimisiin ryhmittymiin kuuluva Street Military, joka löi vuonna 1993 tiskiin yhden likaisen etelän kaikkien aikojen kovimmista levyistä: Don’t Give A Damnin. Tämä Street Militaryn kolmas julkaisu tekee selväksi, että seitsemän todella tiukan biisin EP voi pyyhkiä kokopitkillä albumeilla lattiaa mennen tullen. Don’t Give A Damn onkin lyhyt ja ytimekäs rykäisy, jolla ei ole sijaa yhdellekkään täytebiisille. Street Military ryhmittymänä on puolestaan viisihenkinen porukka, jonka muodostavat Icy Hott, Lil’ Flea, K.B. da Kidnappa, Nutt ja Pharaoh, joista viimeksi mainittu sai aikoinaan 50 vuoden vankeustuomion törkeästä pahoinpitelystä ja kidnappauksesta, joka kohdistui ilmeisesti hänen äitinsä miesystävään. Todellinen tapahtumien kulku on hämärän peitossa, sillä siitä liikkuu ties minkälaista legendaa pitkin internettiä, mutta kuten K.B. asiaa aikoinaan kommentoi: ”jokainenhan meistä vähän joskus hölmöilee.”

Musiikillisesti Don’t Give A Damn on rankka levy, jossa leveä etelän aksentti rullaa mukavasti tiukkojen biittien päälle. Albumin tuotannosta on vastannut kokonaisuudessaan Icy Hott ja biitit ovatkin täynnä mukavan sulavasti rullaavia bassolinjoja, kovaa iskeviä perkussioita ja vahvoja instrumentaaleja. Räpit hoituvat albumilla myös todella smuutisti, sillä jokaisella ryhmän jäsenellä on tiukka flow ja todella erottuvat tyylit, jotka täydentävät toisiaan loistavasti. Lyyrisesti Don’t Give A Damn on todella rankka levy ja biisit ovat korutonta kertomaa Houstonin ghettojen kaduilla selviytymisestä ja urbaanista sodankäynnistä. Moni biiseistä on puettu upeasti tarinamuotoon, joka antaa levylle ihan uutta syvyyttä. Albumilla vierailee South Park Coalitionista tuttu Klondike Kat.

“I used to roll in them rental cars with a trunk full of oz's
Droppin'em thangs off, sometimes they were whole keys
Me and my brother's parents, now he runs with the Killa Klan
And my nigga K.B., now he's a family man
Solo solo chemistry, my mind started building
And if ya breath took off, that's when I started to thinkin' millions
That's when I got agg, bought me an A.K. and bunching bag
And gained the squad game and a perfect aim in a nigga's ass
See, my solution was to take every god damn thing I wanted
Even if I had to break a nigga's mothafucking ass down
With these hard hitting hands or with them automatic rounds
Shit, within no time I had a lot of people scared
Cause the whole damn city found out jacking wasn't dead
And a lot of jealous ass niggas and hoes
Said Id be dead in a year but that was two years ago
And I'm still living...”

Don’t Give A Damn koostuu seitsemästä klassikkobiisistä, joista kaikkia saa kyllä allekirjoittaneen kirjoissa 5/5 tähteä, mutta ehkä erottuvimmat biisit näiden seitsemän joukosta ovat levyn avausraita “Tears Came From Making This Dream”, lyyrisesti ja musiikillisesti karkeat tarinat ”Don’t Play With A Gun” ja ”Dead In A Year” sekä nerokas ”Gasta Get Paid (feat. Klonkide Kat)”. Montakaan biisiä levylle ei jäänytkään näiden lisäksi ja nekin ovat erittäin suositeltavia. Albumi tippuukin varmasti kaikille, joiden mieleen on hieman rosoisempi soundi ja voimakkaat, mutta sulavat lyriikat!

Saatavuus: Levyä on saatavilla suhteellisen helposti fyysisenä versiona ainakin CD:llä. Vinyylipainos on kuitenkin melko harvinainen ja haluttu. Youtubesta Don’t Give A Damnin biisejä löytyy melko kattavasti ja Spotifysta levy on kuunneltavissa kokonaisuudessaan.

#90'sRap #DirtySouth #LikainenEtelä #PureClassic

Twinz - Conversation (Def Jam Records/G Funk Music, 1995)

1. Conversation #1
2. Round & Round Feat. Nancy Fletcher
3. Good Times Feat. Nancy Fletcher
4. 4 Eyes 2 Heads Feat. Gorgeous Judah Ranks
5. Jump Ta This
6. Eastside LB Feat. Tracey Nelson & Warren G
7. Sorry I Kept You Feat. Warren G
8. Conversation #2
9. Journey Wit Me
10. Hollywood Feat. Nancy Fletcher, Neb Luv & Jah Skillz
11. 1st Round Draft Pick Feat. Warren G
12. Conversation #3
13. Don´t Get It Twisted Feat. New Birth
14. Pass It On Feat. Foesum & Warren G

Nyt kun on päästy alkuun, niin pysytään vielä ainakin yhden albumin verran Kalifornian Long Beachilla erittäin kesäisissä tunnelmissa ja tutustutaan yhteen G-funkin merkkiteoksista. Kyseessä on tietenkin Warren G:n kipparoiman Def Jamin alajaoston G-Funk Musicin kautta julkaistu Twinzin Conversation. Ilmestyessään vuonna 1995 levy ei jostain syystä aiheuttanut suurempaa vipinää ison yleisön verkkareiden lahkeissa, vaan Conversation nousi vasta myöhemmin yhdeksi tätä aikakautta ja musatyyliä kuvaavaksi klassikkoalbumiksi. Twinzin muodostavat kaksi identtistä kaksosta Dewayne "Wayniac" Williams ja Deon "Trip Locc" Williams, jotka muuten nauhoittivat biisejä pääasiassa Foesumin kanssa, ennen kuin Warren G otti heidät siipiensä suojaan. Ennen Conversationin julkaisua Twinz olikin ehtinyt jo niittää mainetta vierailemalla useammalla raidalla Warren G:n jättimäistä menestystä niittäneellä Regulate…G Funk Era -albumilla. Kovasta nousukiidosta huolimatta, Twinzin tarina jäi kuitenkin harmittavasti käytännössä vain muutaman kovan featin ja yhden albumin pituiseksi, sillä Conversation jäi Twinzin ensimmäiseksi ja viimeiseksi albumiksi. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi Conversation on albumi, johon kannattaa tutustua, mikäli kokee lungin kesäisen soundin olevan lähellä sydäntä!

Conversationin on tuottanut lähes kokonaisuudessaan Warren G eli levyllä viliseviltä kitaroilta, syntikoilta, taustavokalisteilta, rennoilta kertseiltä, vinkunoilta ja läskeiltä bassoilta ei voi välttyä. Esimerkiksi Foesumin Perfection albumiltakin tuttu Nancy Fletcher on Conversationillakin useammassa biisissä lauleskelemassa tai sitten Williamsin veljekset hoitavat lauluosuudet omatoimisesti. Conversation onkin meiningeiltään rentoa G-funkkia, kuten Foesumin Perfectionikin.  Albumin biisien tematiikka pyörii yleisen hengailun ja jokapäiväisen ghettoelämän sekä siihen liittyvien ongelmien ympärillä, joskin levylle on myös muutama henkselien paukuttelukin mahtunut mukaan. Yleisesti ottaen Conversationilla kuitenkin on lyriikoiden osalta melko positiivinen meininki ja biisien taustat tukevat tätä fiilistä erinomaisesti. Lisäksi levyllä vierailee jo aiemmin mainittujen tahojen lisäksi esimerkiksi Foesum ja tietenkin Warren G.

"Who woulda thought when we was young this would be
The same old click that ran around in elementary
Was it the chemistry from Moms and Pops
Who went to school with they Moms and Pops, so it don't stop
It was an everyday event, we spent
More time playin' get like me, instead of hide and seek
And after school we'd play two-on-two
Philly versus the Lakers until the bus came through”

Conversation on levynä mielestäni nimenomaan kokonaisuus, jossa hyvä fiilis kantaa alusta loppuun. Albumille on sekaan kuitenkin mahtunut mukaan muutama selkeä hittibiisi, kuten esimerkiksi ”Round & Round (feat. Nancy Fletcher)” ja ”Eastside LB (feat. Tracey Nelson & Warren G)”. Näistä biiseistä molempia voi suositella kenelle tahansa varauksetta, etenkin jos alla on riippumatto ja lämpömittari näyttää +25 celciusasteen lukemia. Muiksi biiseiksi voisi nostaa esille levyltä minkä tahansa, mutta valitaan nyt vaikka levyn kolmas biisi ”Good Times (feat. Nancy Fletcher)” ja biisi numero yhdeksän ”Journey Wit Me (feat. Bo-Roc)”. Yksittäisiä biisejä on vaikea nostaa esille, niiden ollessa hyvällä tavalla niin samankaltaisia. Conversation kannattaakin kuunnella alusta loppuu asti yhdeltä istumalta ja valita itse omat suosikkiraitansa!

Saatavuus: Conversation on siitä erikoinen tämän genren klassikkoalbumi, että se ei ole mikään harvinaisuus. Vaikutuksensa tähän on varmaankin sillä, että se on julkaistu Def Jamin toimesta. Esimerkiksi The Funkiestista albumi irtoaa kohtuu hintaan. Myös Youtubesta ja Spotifysta levy löytyy kokonaisuudessaan.

#90'sRap #G-Funk #WestCoast #Kesämusa